Kulunut vuosi oli etenkin kylmän alkukesän takia haitallinen useille päiväperhoslajeille, mutta perhosilla on suurempiakin ongelmia. Pitkällä tähtäimellä monia lajeja uhkaavat etenkin ilmastonmuutos ja elinympäristöjen tuhoutuminen. Ilmaston lämmetessä Suomeen leviää myös uusia lajeja, jotka eivät kuitenkaan laadullisesti korvaa nykyistä lajistoamme.
Toukokuun masentavien räntäsateiden loputtua ryhdyin perustamaan uuteen pihaani kukkapenkkiä, johon valikoin erityisesti perhosia ja muita pölyttäjiä houkuttelevia perennoja, kuten punahattuja, punatähkiä ja loistosalviaa. Kukissa pyöri kimalaisia ja kukkakärpäsiä, mutta perhosia ei juuri näkynyt.
Perhosten, kuten muidenkin lentävien hyönteisten kannat ovat vähentyneet dramaattisesti, saksalaistutkimuksen mukaan jopa 75 % viimeisen 25 vuoden aikana. Kesällä näin pihassani ainoastaan muutaman orvon näköisen kaaliperhosen ja vasta syyskuussa paikalle osui värikkäämpiä lajeja. Syynä tämänvuotiseen perhosten vähyyteen olikin todennäköisesti kylmä alkukesä.
Perhosharrastaja ja Turun yliopiston biodiversiteettiyksikön tutkija Samuli Lehtonen kertoo kuluneen kesän olleen jo neljäs perättäinen huono perhosvuosi. Kylmä alkukesä on erityisen haitallista perhosten lisääntymisen kannalta: jos perhosten ravintokasvit eivät ole vielä nousseet maasta, ei kuoriutuville toukille ole mitään syötävää tarjolla.
Myös esimerkiksi Isossa-Britanniassa useiden perhoslajien on havaittu kärsivän kylmistä alkukesistä ja toisaalta myös liian lauhoista talvista. Lauhat talvet lisäävät tautiriskiä ja lisäksi aikuisina talvehtivat lajit saattavat lähteä keväällä liikkeelle liian aikaisin. Perhoset siis tarvitsevat talvensa kylminä ja kesänsä lämpiminä. Tänä vuonna täällä Suomessa tilanne oli juuri toisin päin, eli kesä oli viileä ja talvi leuto.
Lehtosen omilla laskentalinjoilla Varsinais-Suomessa ikävästä kevätsäästä mahdollisesti kärsineenä sekä sitruunaperhonen että kangasperhonen ovat olleet vähäisiä jo neljä vuotta peräkkäin. Vastaavasti esimerkiksi tesmaperhonen, kaaliperhonen ja niittysinisiipi olivat linjoilla tavallista runsaampia.
”Kaikki kevätlajitkaan eivät ole kylmyydestä kärsineet, esimerkiksi auroraperhosta on ollut nyt jo parina keväänä tavallista enemmän”, Lehtonen kertoo.
Muutama huono kesä ei vielä vaikuta perhoskantoihin pitkällä tähtäimellä. Satunnaisten kylmien kesien sijaan perhospopulaatioita uhkaavat ennen kaikkea ilmastonmuutos (johon kylmät kesät toki liittyvät) ja elinympäristöjen tuhoutuminen. Kuten Suomen lintulajisto, myös päiväperhoslajit siirtyvät pohjoista kohti.
Ilmaston lämpeneminen mahdollistaa vastaavasti myös uusien perhoslajien (kuten peltovirnaperhosen) leviämisen Suomeen. Monet Suomeen leviävät uudet lajit ovat sopeutuvaisia habitaattigeneralisteja, eli lajeja, jotka viihtyvät monenlaisissa elinympäristöissä, kuten pihoilla ja joutomailla. ”Päiväperhoset matkalla pohjoiseen” -kirjassa näitä lajeja kutsutaan ”perhosmaailman puluiksi”. Vaikka ne sinänsä rikastuttavat Suomen luontoa, eivät ne kuitenkaan laadullisesti korvaa nykyistä lajistoamme.
Menneenä kesänä uutisoitiin yleisen nokkosperhosen kannan romahtaneen Suomessa. Syyksi ehdotettiin karttaperhosen mahdollisesti levittämää loista, mutta Lehtonen ei tähän usko.
”Turun seudulla nokkosperhosen kanta romahti jo 1990-luvulla, jolloin täällä ei ollut vielä karttaperhosia. Toisekseen karttaperhonen on erityisen runsas esimerkiksi Paraisilla, jossa on myös runsaasti nokkosperhosia.”
Lehtonen epäilee nokkosperhosen vähenemisen liittyvän sukupolvien määrään. Esimerkiksi pikkukultasiivellä on Lapissa vain yksi sukupolvi kesässä, kun taas eteläisen Suomen kesän pituus riittää kahdelle sukupolvelle. Väliin jäävällä vyöhykkeellä pikkukultasiipi ei oikein tunnu menestyvän. Nokkosperhosella kyse voi olla samasta ilmiöstä.
Hiljattain julkaistun perhoskantoja Euroopan eri maissa Suomesta Espanjaan selvittäneen tutkimuksen mukaan perhospopulaatiot ovat alttiimpia ilmaston vaihteluille levinneisyysalueidensa rajoilla, sekä pohjoisessa että etelässä. Koska eteläinenkin Suomi on monen lajin esiintymisalueen pohjoisrajaa, saattavat täkäläiset populaatiot olla erityisen herkkiä oikukkaille säille.
Säihin en pysty suoraan vaikuttamaan, mutta miten muuten voisin varmistaa, että ensi kesänä pihassani lentelisi enemmän perhosia? Kukat ovat tärkeitä aikuisten perhosten houkuttelijoita, mutta pelkistä kukista ei ole perhosille iloa, jollei läheltä löydy sopivia lisääntymispaikkoja. Lehtosen mukaan perhoset pitävät monista sellaisista kasveista, joihin ihmiset taas eivät ole erityisen mieltyneitä, kuten nokkosista ja pajuista.
”Kukkina voi myös käyttää Suomen luonnossa kasvavia lajeja. Niitä todennäköisesti ainakin joku laji syö.”
Näin syksyllä kaikkia hyönteisiä voi auttaa jättämällä pihan lehtiä haravoimatta, sillä lehtikarike on tärkeä talvehtimispaikka monille lajeille.