Luonnon ja ihmisen rakentaman ympäristön raja on häilyvä ja luontoa löytyy kaikkialta. Monille kaupunkiluonto on tärkein tai jopa ainoa luontokontakti. Kaupunkiluonnolla on myös suuri rooli ilmastonmuutoksen hidastamisessa, sillä kaupunkimetsien hiilensidontakyky voi olla yllättävän korkea. Sekä kaupunkiluontoa että erämaa-alueita tarvitaan niin suojelu- kuin virkistyskäyttöönkin.
Pääsin keväämmällä osallistumaan kokoukseen, jossa yhtenä aiheena oli Ympäristöministeriön suomalaisten luontosuhdetta selvittävän kyselytutkimuksen valmistelu. Äkkiseltään yksinkertaiselta kuulostanut kysymys siitä, kuinka usein vastaaja käy luonnossa, paljastuikin yllättävän monimutkaiseksi. Mitä on ”luonto” ja miten siellä ”käyminen” määritellään? Retkeily luonnonsuojelualueella tai marjastus lähimetsässä täyttävät selvästi määritelmän, mutta ovatko esimerkiksi työmatkalla kaupunkipuiston läpi kävely tai omassa pihassa puutarhatöiden tekeminen luontoa tai siellä käymistä?
Luonto on käsitteenä itsestään selvän tuntuinen, mutta tarkemmin mietittynä vaikeasti määriteltävissä. ”Oikeaksi” luonnoksi mielletään helposti vain sellaiset alueet, joihin ihminen on vaikuttanut mahdollisimman vähän. Luonnon tarkka määritteleminen ei tietenkään ole tarpeellista muutoin kuin akateemisessa mielessä, ja jokainen saa ymmärtää käsitteen haluamallaan tavalla.
En tiedä miten kysymys luonnosta ja siellä käymisestä oli valmiissa kyselyssä muotoiltu, mutta kyselyn tuloksista ilahdutti erityisesti se, että vastausten mukaan suomalaisille rakkainta luontoa ovat kodin lähistöltä löytyvät viheralueet ja oma piha. Kaupunkiluonto oli siis paitsi nähty oikeana luontona, myös arvostettu korkealle.
Lähitulevaisuudessa arviolta jopa kaksi kolmasosaa maapallon väestöstä tulee asumaan kaupunkikeskuksissa. Jatkossa siis yhä useammalle ensisijainen – ja ehkä jopa ainoa – kontakti luontoon on nimenomaan kaupunkiluonto.
Olin juuri pari viikkoa mukana Metsäluonnon monimuotoisuuden suojelu ja hiilen sitominen muuttuvassa ympäristössä (IBC-Carbon) – hankkeen maastotöissä Lammin Evolla. Hankkeessa selvitetään muun muassa sitä, onko lajistoltaan monimuotoisilla metsillä myös korkea hiilensidontakyky. Kenttätyöalueista erityisesti Kotisten aarnialueen vanhat puut, rikas lajisto ja lahopuun runsas määrä tekivät suuren vaikutuksen. Kenttätöitä tehdessä ei varsinaisesti pääse sielu(kaan) lepäämään, mutta vanhan metsän ainutlaatuista tunnelmaa osasi töiden ohessakin arvostaa.
Aarnimetsän jälkeen oman kotipihan luonnon voisi kuvitella tuntuvan tylsältä, mutta niin ei ollut. Kahden viikon aikana pihassa oli tapahtunut paljon muutoksia ja kiersinkin haltioituneena ihastelemassa poissaoloni aikana kasvaneita kasveja ja kukissa hyöriviä kimalaisia. Aarnimetsä ja kotipiha tarjoavat hyvin erilaisia luontokokemuksia, mutta toinen ei välttämättä ole toista parempi tai huonompi. Monimuotoisuus on tässäkin hyväksi: erilaisten luontokokemusten kautta oppii arvostamaan monenlaista luontoa.
Kaupunkiluonnolla on suuri merkitys paitsi kaupunkilaisten luontokokemusten kannalta, myös ilmastonmuutoksen hidastamisessa. Englannissa tehdyn tuoreen kaukokartoitusmenetelmiä käyttäneen tutkimuksen mukaan kaupunkimetsillä voi olla jopa sademetsiä vastaava hiidensidontakyky. Lontoon Camdenin alueen suuri, 320 hehtaarin kokoinen Hampstead Heath – puisto osoittautui erityisen tehokkaaksi hiilensitojaksi. Camdenin puiden sisältämän hiilen määrä oli moninkertainen verrattuna esimerkiksi Berliinin vastaaviin. Syyksi Berliinin pienempiin arvoihin arveltiin puiden pienempää keskikokoa.
Kaupunkimetsät eivät tietenkään missään mielessä korvaa ainutlaatuisia sade- tai aarnimetsiä. Vastaavasti kaukana sijaitsevat aarnimetsät eivät voi tarjota lähiluonnon lailla säännöllisiä luontokokemuksia kaupunkilaisille. Molempia tarvitaan, sillä molemmat ovat tärkeitä omalla tavallaan.