Suomesta on tavattu kaikkiaan 37 kimalaislajia, jotka eroavat toisistaan muun muassa ravinnon hakuun käyttämiensä kukkien osalta. Kimalaiset ovat tärkeitä pölyttäjälajeja, joita uhkaavat esimerkiksi hyönteismyrkyt. Omassa pihassa kimalaisten viihtymistä voi edistää sopivilla kukkavalinnoilla.
Kesällä kukkapenkeissäni kävi kova kuhina, kun lukuisat kimalaiset surrasivat ravintoa hakemassa. Lokakuussa sekä kesän intensiivinen kukkaloisto että kimalaisparvien surina olivat jo takana, mutta epätavallinen lämpöaalto oli ilmeisesti herättänyt jo kertaalleen horrokseen vaipuneen kuningattaren, joka pyöri mettä etsien viimeisissä daaliankukissa.
Mantukimalainen, kontukimalainen..? Arvuuttelin lajia. Toivottavasti se löysi ravintoa ja tiensä takaisin talvehtimiskoloonsa, oli laji mikä hyvänsä.
Kimalaislajeja on tavattu Suomessa kaikkiaan 37, noin puolet koko Euroopan lajeista. Vertailun vuoksi esimerkiksi Isossa-Britanniassa on yli kymmenen kimalaislajia vähemmän. Suomen lajiston monimuotoisuutta selittää ainakin osittain pohjoisille tunturialueillemme ominainen kimalaislajisto.
Määrä tuntuu silti suurelta. Mihin ihmeeseen näin monenlaisia kimalaisia oikein tarvitaan?
Suomen kimalaiset – kirjan mukaan suhteellisen pienelläkin alueella voi tavata peräti 10–15 eri kimalaislajia. Niillä kaikilla on hieman erilaiset elinympäristö-, pesäpaikka- ja ravintokasvivaatimukset.
Joidenkin lajien nimi antaa jo viitteitä lajin ekologiasta: kivikkokimalainen pesii nimensä mukaisesti kivikoissa, kun taas kartanokimalainen rakentaa pesänsä mieluusti rakennuksiin. Ukonhattukimalainen on erikoistunut vierailemaan ukonhatun kukilla.
Kimalaiset ovat hyviä pölyttäjälajeja muun muassa siksi, että ne pystyvät monista muista lajeista poiketen lentämään myös huonommissa sääoloissa, kuten tuulisella säällä ja kylmällä ilmalla.
Kimalaislajin kielen pituus vaikuttaa eniten siihen, millaisista kukista se pystyy ravintoa saamaan. Lyhytkieliset lajit suosivat laakeita kukkia, kun taas pitkäkieliset lajit saavat mettä hankalammistakin paikoista.
Monimuotoinen kimalaislajisto on tärkeää paitsi luonnonkukille, myös puutarhojen ja peltojen viljelyskasveille. Esimerkiksi härkäpavun kukan mesi sijaitsee niin syvällä, että vain pitkäkielinen tarhakimalainen pystyy hyödyntämään meden pölyttämällä kukan samalla.
Kuten monille muillekin lajeille, myös kimalaisille ilmastonmuutos tuo haasteita. Aikaistuva kevät voi aiheuttaa synkronian rikkoutumisen kimalaiskuningatarten heräämisajan ja ensimmäisten kukkien ilmaantumisen välillä. Liian aikaisin heräävät kuningattaret eivät välttämättä löydä tarpeeksi ravintoa.
Nopea ja riittävä ravinnon löytyminen on kimalaiskuningattarille keväällä ensiarvoisen tärkeää, sillä ne ovat vastuussa uusien yhdyskuntien perustamisesta ja samalla monien ihmiselle tärkeiden kasvien pölytyksen onnistumisesta.
Ilmastonmuutoksen lisäksi kimalaisia haittaavat elinympäristöjen, kuten runsaskukkaisten ketojen ja niittyjen väheneminen, sopivien pesäpaikkojen (esimerkiksi pelto-ojien pientareiden) puute sekä ympäristön kemikalisoituminen.
Hyönteismyrkyistä neonikotinoidien on havaittu vaikuttavan monin tavoin pölyttäjiin, esimerkiksi häiritsemällä kimalaisten sosiaalista käyttäytymistä ja kolonian lämmönsäätelyä. Neonikotinoidien korvaajiksi on kaavailtu uusia sulfoksimiini-pohjaisia torjunta-aineita, mutta tuoreen tutkimuksen mukaan nekin aiheuttavat vakavia haittoja pölyttäjille, kertoo Marjaana Toivonen blogissaan.
Uudessa tutkimuksessa rikkakasvimyrkkynä käytettävän glyfosaatin havaittiin laboratorio-oloissa harventavan mehiläisten suoliston pieneliöitä, jotka suojelevat mehiläisiä haitallisilta bakteereilta. Toistaiseksi ei kuitenkaan tiedetä, vaikuttaako aine samoin muilla lajeilla ja luonnonoloissa.
Omassa pihassa tai puutarhassa monipuolista kimalaislajistoa voi ylläpitää jättämällä myrkkyjen käytön vähemmälle ja tarjoamalla pölyttäjille runsaita ja vaihtelevia mesilähteitä keväästä syksyyn.
Kukkavalinnoissa kannattaa mahdollisuuksien mukaan suosia luonnonlajeja tai niitä muistuttavia puutarhalajikkeita, ja yleisesti pölyttäjäystävällisiä kukkia. Esimerkiksi yksinkertainen daaliankukka on pölyttäjien mieleen, kerrottu lajike taas ei tarjoa niille oikein mitään. Puutarhaliikkeissä pölyttäjien suosikkikukat löytää helposti perhosten ja pörriäisten liikkeitä tarkkailemalla.
Marjaana Toivoselle kiitokset kimalaisten tunnistusavusta!