”Suomineidon syleily, rannikon tuulet, vaihtuivat vapaana liihottavan kotkan siipien suojaan…” kirjoittaa Maria Sabellus runossaan ”Suomineidon syleilyssä”. Runon riveiltä tunnistan itseni, Saksaan muuttaneen Suomen lounaisrannikon kasvatin. Jo viidettä vuotta ihmettelen maailman menoa Itämeren toiselta puolelta ja vieläkin löydän päivittäin niin yhtäläisyyksiä kuin erojakin.
Otetaanpa pari esimerkkiä kuluneelta viikolta:
Maanantaina yle uutisoi Suomessa levittäytyvän espanjansiruetanan kartoittamisprojektista ja torjunnasta.
Samana päivänä kävin siirtolapuutarhapalstallani täällä Dresdenissä, ja totesin, että samaiset ”tappajaetanat”, jotka uusimpien tutkimusten mukaan kuuluvat täällä todennäköisesti alkuperäislajistoon, ovat aloittaneet jokakesäiset tihutyönsä.
Näemmä vihreälehtinen salaatti maistuu niille paremmin kuin punalehtinen, sillä hennoista vihreistä versoista ei ollut enää kuin tyngät näkyvillä, punaisten vielä sinnitellessä pystypäin, joskin repalereunaisina. Ja kukkakaali, jota ensimmäistä kertaa yritän viljellä palstallamme, on valitettavasti myös selvästi nilviäisten ruokalistalla.
Vinkki sinnekin: jos aika tai hermot eivät riitä etanoitten jokailtaiseen poimimiseen ja keittämiseen, toimivat maahan upotetut halvalla oluella täytetyt purkit tehokkaina etana-ansoina! Olutmarinoituja etanoita ei kuitenkaan pidä heittää tunkiolle, vaan sekajätteeseen, ne kun kelpaavat erinomaisesti ravinnoksi lajitovereilleen.
Tänään lauantaina koululaiset kirmaavat kesälaitumille Suomessa, mutta täällä puurtaminen jatkuu vielä kesäkuun viimeisille päiville asti. Saksalaiset myös palaavat koulunpenkeille aikaisemmin elokuussa kuin suomalaiset, mutta pitkää kouluvuotta rytmittävät pitemmät syys- ja pääsiäislomat, sekä lukuisat arkipyhät, joista ei täällä herkällä luovuta! Lisäksi täällä on aivan turha yrittää käydä kaupassa sunnuntaina, tai edes lauantai-iltapäivällä. Siitä huolimatta kaupalla ja taloudella menee hyvin! Itse olen oppinut sekä suunnittelemaan viikonlopun ruokaostokset etukäteen, että nauttimaan kaupattomista viikonlopuista, jolloin melkein kaikilla on oikeasti vapaata töistä.
Tänään kirjoitin väitöskirjatyöhöni liittyvän tieteellisen artikkelin tulososiota, ja totesin, että kyllä se vain perhostenkin elämä on erilaista Suomessa kuin Saksassa. Kuoriudutaan ja koteloidutaan eri aikoihin, kasvetaan erikokoisiksi ja syödään eri kasveja. Ja juuri tästä aiheesta – metsätuholaisperhosten siirtymisestä Keski-Euroopan yltäkylläisistä lehtimetsistä kohti karua pohjolaa – saatte myöhemmin lukea artikkelini täällä #muutos-verkkolehdessä. Matkan varrella esittelen täällä blogissani lisää yksityiskohtia elämästä täällä vapaana liihottavan kotkan siipien suojassa.