Tästä tekstistä piti tulla ylistys maailman ensimmäiselle Reilun Kaupan Kännykälle, Fairphonelle. Ja sitä se kai on vieläkin, tosin pienin varauksin.
Muutama vuotta sitten pieni alankomaalainen yritys otti harteilleen valtavan haasteen ujuttautua elektroniikkajättien joukkoon älypuhelinmarkkinoille. Tiedossa oli heti alkuun, etteivät uudet puhelimet pystyisi kilpailemaan suurten merkkien kanssa koossa, kameran tarkkuudessa, suorituskyvyssä tai edes hinnassa. Sen sijaan yritys päätti ottaa selvää, kiinnostaisiko kuluttajia kännykän pitkäikäisyys tai eettisyys. Ensimmäinen malli, Fairphone 1, näki päivänvalon joukkorahoituskampanjan tuloksena – tuhannet ihmiset maksoivat ilomielin 300-400 € tuotteesta, joka oli vasta kehitysvaiheessa, ja jonka asiakkaat saisivat käsiinsä vasta monta kuukautta myöhemmin. Yhteensä FP1-mallia valmistettiin 60000 kappaletta – häviävänpieni tippa älypuhelinmarkkinoiden valtameressä, mutta silti vaikuttava virstanpylväs monella tapaa. Itsekin kuulun ylpeänä tämän pioneerikännykän omistajiin. Vaikka se välillä tuottaakin päänvaivaa.
Miten niin pitkäikäinen ja eettinen kännykkä? Voin vaihtaa kännykän akun ihan itse, niin kuin „ennen vanhaan“. Sen olenkin tehnyt – alkuperäinen akku nimittäin alkoi pullistua vaarallisesti. Syynä ei tosin tainnut olla puhelinmerkki, akun turpoamista sattuu kuulemma aina välillä ja samaan ongelmaan törmäsi myös mieheni myöhemmin perinteisen Samsungkännykkänsä kanssa. Uusi akku meni takuun piikkiin ja on toiminut moitteetta. Eksoottisempaa on kuitenkin, että voin myös vaihtaa kännykkäni rikkoutuneen näytön, kaiuttimen, kameran tai jopa emolevyn ihan itse kotona – kaikki varaosat ovat saatavilla verkkokaupasta. Teoriassa ainakin. Fairphonen tuottajat myönsivät myöhemmin aliarvioineen esimerkiksi uusien näyttöjen tarpeen (vilkuilkaapas joskus kännykänkäyttäjiä bussissa tai junalaiturilla – melkein kaikilla on näytössä jonkunlainen särö!). Niinpä pudotettuani kännykän taskusta yhden kerran liikaa jouduin elämään „Spider-App“-näytöllä yli puoli vuotta ennen kuin uusia näyttöjä saatiin myyntiin. Lopulta kuitenkin pääsin koettamaan insinöörintaitojani.
Internetistä löytyvät ohjeet olivat erinomaiset, uskoin välttäneeni kaikki sudenkuopat, kännykkä jopa käynnistyi lupaavasti uuden näyttönsä kanssa… mutta nuolaisin ennen kuin tipahti. Kosketusnäyttö ei reagoinut kosketukseen. Kännykkä uudestaan auki, vanha näyttö paikoilleen – toimi. Ja taas uusi näyttö – ei toiminut. Lopulta jouduin pettyneenä antamaan periksi ja lähettämään kännykän korjaukseen Fairphonen päämajaan Alankomaihin. Kännykkä tutkittiin ja tuomio oli tyly: olin kuulemma rikkonut uuden näytön sitä asentaessani. Pitkin hampain maksoin korjauksen sekä vielä yhden uuden näytön. Vanhoja näyttöjäni en saanut takaisin, kun en tajunnut niitä tarpeeksi kovaäänisesti erikseen pyytää. No, tällä hetkellä kännykkä toimii, näyttö on kirkas ja viestintä Saksa-Suomiakselilla toimii taas reaaliajassa. Fairphoneni on tullut maksamaan enemmän kuin perinteinen samanveroinen kännykkä, mutta ainakin olen samalla ostanut palan hyvää omaatuntoa…
…kännykän eettinen aspekti on nimittäin vaikuttava! Älypuhelimissa on noin 20-30 erilaista metallia. Raaka-aineitten tarkka alkuperä ei yleensä ole edes valmistajien tiedossa. Miksi pitäisi olla? Siksi, että monilla kehitysmaan kaivoksilla työntekijöiden olot jättävät toivomisen varaa vähintään siinä kuin halpisvaatetehtaidenkin. Lisäksi kaivosten tuotto menee törkeän usein erilaisten konfliktien ylläpitoon – aseiden hankintaan ja armeijoiden rahoitukseen. Fairphone on onnistunut jäljittämään toistaiseksi neljä käyttämäänsä metallia ja varmistamaan, että ne on tuotettu ihmisoikeudet huomioon ottaen „konfliktivapaissa“ kaivoksissa. Yhtiö myös valvoo tarkkaan kiinalaisten yhteistyötehtaittensa työoloja paikan päällä, kehittäen yhdessä työntekijöitten kanssa työpaikkademokratiaa ja lahjoittaa jokaisesta kännykästä osan työntekijöitten hyvinvointirahastoon. Lisäksi Fairphonella on erilaisia projekteja elektroniikan kierrätyksen parissa niin Euroopassa kuin kehitysmaissakin. Voin lämpimästi suositella Fairphonen englanninkielistä blogia, jossa valotetaan, mitä haasteita pieni tuulimyllyjä vastaan taisteleva yritys kohtaa, ja mitä innovaatioita matkalla on saavutettu.
En kiellä – eikä kiellä Fairphone itsekään – ettei työsarkaa olisi vielä valtavasti. 4/30 reilua metallia ei ehkä kuulosta kummoiselta, eikä ehkä sekään, että Eurooppalaisille markkinoille menevät kännykät silti tuotetaan Kiinassa. Mutta jostain on aloitettava! Lisäksi Fairphonen tavoite ei olekaan vallata älypuhelinmarkkinoita kokonaan, vaan olla pikemminkin piikkinä suurten yritysten lihassa ja toivottavasti herätellä nekin reilumpiin käytäntöihin. Sillä jos nyt vaikkapa Apple päättäisi ryhtyä käyttämään reiluja materiaaleja (*ahh, toiveajattelua*), olisi sillä monin verroin paremmat mahdollisuudet muuttaa maailmaa kuin mikroskooppisella paikallisyrityksellä.
Tänä vuonna Fairphone esitteli uuden mallinsa. Yhtiö itse asiassa onnistui saamaan markkinoille täysin modulaarisen kännykän ensimmäisenä maailmassa, vaikka ainakin Googlejätillä on meneillään vastaava kehitysprojekti. Siis miten niin modulaarinen? No siten, ettei se näytön rikkominen vahingossa korjauksia tehdessä ole enää helposti mahdollista… kännykän sisus näyttää melkein kuin legopalikoista kootulta, kaikki osat saa kliksautettua paikoilleen helposti, vain joihinkin tarvitsee lisäksi ruuvimeisseliä. Näytön vaihtaminen sujuu puolessatoista minuutissa. Kotikorjausten lisäksi tämä mahdollistaa tulevaisuudessa kännykän jatkuvan parantelun – voit varustella omaan kännykkääsi tehokkaamman kameran, enemmän suoritustehoa tai paremmat kaiuttimet riippuen siitä, mikä sinulle on tärkeintä! Ideaalitapauksessa „sama“ kännykkä kestää vuosia, jopa kymmeniä vuosia!
Mikä oli viimeisin sähkölaite, jota käytit päivittäin kymmenen vuoden ajan?
*ellet sinäkin omista Fairphonea. Suomeenkin niitä on muistaakseni tilattu muutama.