Tällä kertaa sain otsikkoinspiraation yleltä, joka eilen jälleen uutisoi siitä, miten Suomessa pesuaineiden irtomyynti asiakkaiden omiin astioihin yhä edelleen on kiellettyä – samojen EU-pykälien nojalla, kuin se täällä Saksassa tulkitaan luvalliseksi. On se vain outoa, että suomalaiset kuluttajat ovat niin paljon tyhmempiä kuin Saksalaiset, että he väkisinkin onnistuisivat myrkyttämään itsensä ekopesuaineilla, jotka ylen haastattelunkin mukaan ovat ”niin turvallisia, että niitä voisi periaatteessa jopa syödä”!
Töitten jälkeen riensin tuttuun tapaan läheiseen ”ekomarkettiin”, ihailemaan paitsi pesuainetäyttöpistettä myös liikkeen muuta laajaa lähi- ja luomuruokatarjontaa. Saksassa ”Bio” on kuuma sana ja trendikäs myyntikikka. Luotan täysin lähikauppamme kaltaisiin luomuliikkeisiin, joissa tuoteketju on tehty mahdollisimman läpinäkyväksi, mutta entä supermarkettien luomutuotteet? Sertifikaatteja ja standardeja tuntuu olevan niin paljon, etten oikein pysy perässä, mitä ”luomu” missäkin tarkoittaa. Olenpahan käynyt jopa niin luomussa kahvilassa, että siellä oli kokonaan luovuttu luomusertifikaateista siksi, etteivät ne olleet tarpeeksi luomuja (?!?) Kahvilan omat vaatimukset tuotteilleen olivat kuulemma paljon kovempia kuin olemassaolevat ”lällärileimat”.
Mitä luomuostoskoriini tällä kertaa kertyi? Punaisia linssejä, perulaista inkivääriä ja seesaminsiemeniä höystämään mangoldicurrypataa! Yllätyksekseni nämä trendivihannekset innostuivat tuottamaan valtavan sadon puutarhapalstallamme, ja nyt pitäisi keksiä, miten niitä oikein syödään…
