Pölyttäjäkatoa käsitellään yleensä maaseudun ongelmana, mutta pölyttäjiä tarvitaan myös kaupungeissa. Millaisia ympäristöjä kaupungit oikein ovat pölyttäjähyönteisille? Entä kuinka voisimme tehdä kaupungeista nykyistä pölyttäjäystävällisempiä? Tässä kirjoituksessa käsittelen aihetta mesipistiäisten, siis kimalaisten ja mehiläisten, näkökulmasta, mutta samat toimenpiteet auttavat toki muitakin pölyttäjiä aina perhosista kukkakärpäsiin.
Ensin hyvät uutiset: kaupungit ovat mainettaan parempia elinympäristöjä pölyttäjille. Kaupungeissa pölyttäjät altistuvat maaseutua vähemmän hyönteismyrkyille ja runsas valikoima kukkakasveja turvaa ravinnonsaannin. Kaupunkilajiston monimuotoisuus onkin yllättänyt tutkijat myönteisesti. Jotkin pölyttäjähyönteiset, kuten erakkomehiläiset, voivat olla jopa runsaampia ja lajistoltaan monimuotoisempia kaupungeissa kuin ympäröivällä maaseudulla.
Toisaalta pölyttäjien kokonaisrunsaus ja -lajimäärä ovat kaupungeissa maaseutua pienempiä ja jatkuva rakentaminen sekä siitä seuraava viheralueiden kutistuminen uhkaavat kaupunkilaispölyttäjien tulevaisuutta. Etenkin monien asuinpaikkansa tai ruokansa suhteen nirsojen lajien on vaikea pärjätä kaupunkien pienillä ja pirstoutuneilla viheralueilla. Kaupungeissa menestyvätkin parhaiten elinympäristövaatimuksiltaan ja ravinnonkäytöltään joustavat lajit.
Pölyttäjien kaupunki on kuorrutettu kukilla
Tutkimusten mukaan pölyttäjien runsautta ja monimuotoisuutta kaupungeissa selittää parhaiten ravinnon, eli kukkien runsaus ja monimuotoisuus. Kukkia saadaan lisää ohjaamalla viheralueiden hoitoa kukkakasveja suosivaan suuntaan. Pölyttäjät kiittävät, kun tarpeettomat nurmikot muutetaan kedoiksi ja niityiksi. Niiden hoito tulee myös halvemmaksi kuin jatkuva nurmikonleikkuu, joten samalla säästyvät kaupunkilaisten rahat. Pölyttäjiä vaaliva kaupunki säästää myös pusikoiden raivauksesta ja antaa erityisesti pajukoiden rehottaa. Pajut ovat varhain keväällä paitsi arvokkaita virpojien resursseja, myös kimalaiskuningatarten tärkein ravinnonlähde. Kotipihoilla ja puutarhoissa helpoin keino auttaa pölyttäjiä on laiskottelu. Jo parin viikon tauko nurmikon leikkaamisessa antaa muun muassa apiloille ja voikukille tilaisuuden kukkia ja ruokkia pölyttäjiä.
Lahopuuta ja keinopesiä asuntopulaa helpottamaan
Ravinnon lisäksi pölyttäjät tarvitsevat pesäpaikkoja. Luonnossa pörriäisille mieluisia koteja tarjoavat lahopuut, ontot korret ja ruo’ot ja jyrsijöiden kolot. Parhaiten asuntoja erilaisten lajien tarpeisiin tarjoaakin kaupunki, jonka jokaista nurkkaa ei puunata. Kaupunkilaiset voivat itsekin ryhtyä gryndereiksi pölyttäjille. Viime vuosina yleistyneet hyönteishotellit tuovat kipeästi kaivattua apua erakkomehiläisten asuntopulaan. Kimalaisillekin voi tehdä keinopesiä vaikkapa vanhoista, sammaleella tai heinillä täytetyistä kukkaruukuista. Keinopesien askartelu on hauskaa ja palkitsevaa puuhaa, sillä monet lajit kelpuuttavat myös ihmisten tekemät kodit. Hyönteishotellien ongelma tosin on, että kerätessään tiiviiseen ryppääseen eläimiä, jotka luonnossa viihtyvät omissa oloissaan, ne houkuttelevat loisia ja saattavat altistaa asukkaansa taudeille.
Asunto työpaikan lähelle
Monen ihmisen tavoin pölyttäjät toivovat kodin sijaitsevan työpaikan lähellä. Kun pölyttäjät löytävät ravintoa asuinpaikkansa vierestä, ne eivät joudu hukkaamaan energiaa pitkiin ravinnonhakumatkoihin. Siksi pölyttäjistä huolehtivassa kaupungissa erilaiset viheralueet kytkeytyvät yhtenäisenä verkostona toisiinsa. Lisäksi kaupungin katot on valjastettu pölyttäjien auttamiseen – viherkattoja rakentamalla tiiviinkin asutuksen keskelle voi syntyä arvokas kukkivien ketojen verkosto.
Palstaviljely hellii pölyttäjiä
Brittiläisen tutkimuksen mukaan erilaisista kaupunkiympäristöistä pölyttäjille mieluisimpia ovat palstaviljelmät. Niissä on jopa runsaammin pölyttäjiä kuin puutarhoissa. Palstaviljelmistä arvokkaita tekee monipuolinen kukkiva kasvillisuus. Viljelmiltä pölyttäjät löytävät laajan hyötykasvivalikoiman lisäksi runsaasti koristeeksi kasvatettavia kukkia. Ruokalistaa pidentävät tarkoituksella kylvettyjen kasvien seasta puskevat oheiskasvit, joita rikkaruohoiksikin kutsutaan. Koska kaupunkiviljelystä on runsaasti iloa ja hyötyä sekä ihmisille että pölyttäjille, kannattaa tiiviissäkin kaupungissa varata tilaa viljelypalstoille, ja vaikkapa muuttaa nurmikoita niittyjen ohella urbaaniksi viljelymaaksi.
Pölyttäjät viihtyvät kukkakasveja pursuavissa kaupungeissa, joissa luonnon annetaan temmeltää, ilman että ihmiset puuttuvat jokaiseen rönsyyn. Ne myös kiittävät, kun viherverkoston hyvä suunnittelu takaa sujuvat kulkuyhteydet viheralueelta toiselle. Kuulostaako kaupungilta, jossa myös itse haluaisit asua? Väitänkin, että ottamalla pölyttäjät mukaan kaupunkisuunnitteluun myös ihmisten hyvinvointi lisääntyy.