Jos kaupunkilaiset pääsisivät suunnittelemaan viherkattoja, niissä yhdistyisi olohuone, takapiha ja keittiö. Katoilla viljeltäisiin hyötykasveja, havainnoitaisiin luontoa, makoiltaisiin riippumatossa ja paettaisiin kaupungin melua ja hälinää.
Käsite viherkatto peittää alleen laajan kirjon erilaisia kasvillisuudella peitettyjä kattoja. Viherkatto voi olla vaikkapa vapaasti rönsyilevä kukkaketo, tasaisella maksaruohokasvillisuudella peitetty katto, huolella sommiteltu puutarha, puistomainen alue tai hyötykasveja pursuileva kattoviljelmä. Raha ja helposti saatavilla oleva tekniikka ratkaisevat usein sen, millainen viherkatto rakennukseen tulee, mutta millaisia viherkattoja kaupungissa olisi, jos kaupunkilaiset pääsisivät toteuttamaan vapaasti haaveitaan? Tätä selvittivät Helsingin yliopiston Viides Ulottuvuus -viherkattotutkimusohjelman tutkijat.
Tutkijat käyttivät eläytymispohjaista menetelmää ja pyysivät joukon helsinkiläisiä kuvailemaan lyhyiden tarinoiden ja piirrosten avulla, mielikuvitustaan ammentaen, mieleisiään viherkattoja erilaisiin rakennuksiin ja kaupunkiympäristöihin. Visiot katoista rönsyilivät rohkeasti ja tutkimuksen tärkeimpiä tuloksia olikin, että tarvitsemme liudan erilaisia viherkattoja täyttämään ihmisten erilaisia tarpeita ja tarjoamaan monikäyttöisiä tiloja kaupunkilaisten arkeen.
Värikäs aineisto sisälsi kuitenkin myös teemoja, jotka toistuivat selvästi muita useammin vastaajien ajatuksissa. Niiden perusteella kaupunkilaiset näkivät viherkatot asfalttiviidakkoa pehmentävinä, energiaa tuovina keitaina tai avarina, taivaalle kurottavina vihreinä kukkuloina, joilla he voisivat rentoutua. Lisäksi useimmille oli tärkeää, että katoilla on kukkia ja monet toivoivat puista ja pensaista vaihtelua kasvillisuuteen. Melua tai kaupallisuutta ihmiset taas eivät katoille kaivanneet.
Kaupunkiviljelyn kasvava suosio näkyi vastauksissa. Monet toivoivat, että katolla pystyisi kasvattamaan hyötykasveja. Ihmiset mielsivät kattoviljelyn lisäävän yhteisöllisyyttä ja näkivät siinä tilaisuuden oppia uutta yhdessä tekemällä. Ylipäätään mahdollisuus yhdessä olemiseen ja tekemiseen oli tärkeää, ja katoista visioitiin mm. paikkoja, joissa kerrostalojen asukkaat voisivat järjestää puutarhajuhlia tai joogatunteja. Osa vastaajista taas halusi käyttää kattoja erityisesti lepäämiseen ja rauhoittumiseen. He toivoivat, että katolla voisi vain olla ja ladata akkuja, ehkäpä istuskella puun alla, katsella maisemia, lukea kirjaa ja aistia vuodenaikoja.
Myös monimuotoisen luonnon kokeminen katoilla oli tärkeää. Ihmiset toivoivat kattojen tarjoavan elinympäristöjä uhanalaisille ja harvinaisille kasveille sekä pesäpaikkoja linnuille ja hyönteisille. Lisäksi ajatus, että viherkatot olisivat paikkoja, joissa kaupunkilaiset voisivat oppia luonnosta, nousi esiin useista vastauksista.
Ei liene yllätys, että kaupunkilaiset haaveilivat erityisesti katoista, joita he voisivat käyttää oleskeluun. Tällä hetkellä tuollaiset viherkatot ovat kuitenkin hyvin harvinaisia suomalaisissa kaupungeissa. Tähän tarpeeseen olisikin syytä tarttua ja ruveta rohkeasti rakentamaan viherkattoja, joille kaupunkilaisten olisi helppo päästä. Siten viherkatot voisivat luoda kaupunkiin aivan uudenlaisia viheralueita ja tarjota kerrostalojen asukkaille yhteisiä takapihoja, joilla naapureihin pääsisi tutustumaan eksoottisessa ympäristössä, kenties poikkeuksellisen upean kaupunkimaiseman äärellä.
Lisätietoja:
Alkuperäinen tutkimusartikkeli Land Use Policy -julkaisusarjassa
Tutkimuksen esittely äänidioina