Kissoilla on surullisenkuuluisa maine sukupuuttojen aiheuttajina, mutta tuoreen tutkimuksen mukaan myös koirilla on aiempaa arvioitua enemmän haittavaikutuksia luonnonvaraisiin eläimiin. Australiassa ratkaisua haetaan kotoperäisistä lemmikeistä. Miltä kuulostaisi vaikkapa lemmikkivompatti?
Vapaasti saalistavat kissat vaikuttavat tunnetusti haitallisesti etenkin lintuihin ja pieniin nisäkkäisiin. Yhdysvaltalainen tutkimus arvioi sikäläisten kissojen tappavan vuosittain neljä miljardia lintua ja peräti 22 miljardia nisäkästä.
Suurin osa luvuista on villiintyneiden kissojen aikaansaannosta, mutta myös lemmikkikissat tekevät oman osansa. Kotisohvalla loikoilevan kissan rento ulkoasu saattaa pettää, sillä pörröisen turkin alla uinuvat nopeasti heräävät saalistajan vaistot.
Suomalaistutkimuksessa selvitettiin vapaana liikkuvien lemmikkikissojen saaliita. Kissat toivat kotiin keskimäärin saaliin per viikko, mutta kissojen välillä oli suuria eroja: noin 40 % saalismääristä oli muutaman kissan aiheuttamaa. Saatujen tulosten perusteella tutkijat arvioivat vapaana saalistavien kissojen tappavan maassamme kuukausittain yli miljoona saaliseläintä.
Villiintyneiden kissojen vaikutus on lemmikkikissoihin verrattuna moninkertainen ja kissa onkin listattu Suomen kansallisessa vieraslajistrategiassa villiintyneenä haitalliseksi vieraslajiksi.
Vaikka kissat keikkuvat haitallisten lajien listan kärjessä, eivät koiratkaan selviä tarkastelusta puhtain paperein. Tuoreen tutkimuksen mukaan koirien haitallisia vaikutuksia on aiemmin aliarvioitu: uusien arvioiden mukaan koirat ovat vaikuttaneet maailmanlaajuisesti yhdentoista lajin sukupuuttoon ja uhkaavat vähintään 188 lajia.
Tutkimus listaakin koiran kolmanneksi haitallisimmaksi eläimeksi heti kissan ja rotan jälkeen. Koirilla tarkoitetaan tässä yhteydessä sekä villiintyneitä kulkukoiria että ihmisen huolehdittavana olevia lemmikkikoiria.
Koirat uhkaavat luonnonvaraisia eläimiä eniten saalistamalla niitä, mutta aiheuttavat haittaa myös pelkällä läsnäolollaan.
Saalistusriskistä aiheutuva stressi voi vaikuttaa eläimen fysiologiaan ja lisääntymismenetykseen. Riski saattaa saada saaliseläimen myös muuttamaan käyttäytymistään, esimerkiksi välttelemään alueita, joilla petoja on paljon.
Australialaistutkimuksen mukaan metsässä ihmisen kanssa jopa kytkettynä liikkunut koira vähensi havaittujen lintujen laji- ja lukumäärää 30–40 prosentilla. Myös yksin kävelevä ihminen aiheutti häiriötä, mutta vaikutus oli vain puolet koiran aiheuttamasta haitasta.
Vapaana juoksevan, mahdollisesti lintuja jahtaavan koiran vaikutus linnustoon on vielä huomattavasti suurempi. Koira saattaa esimerkiksi pelottaa emolinnun pois pesältään, jolloin munat tai poikaset ovat alttiina pesärosvoille.
Australiassa, jossa kotoperäinen lajisto on kärsinyt erityisen paljon ihmisen seuralaislajeista, ajetaan lakimuutosta, joka mahdollistaisi luonnonvaraisten lajien pitämisen lemmikkeinä.
Kotoperäisen lajin, esimerkiksi pussinäädän tai vompatin pitämistä lemmikkinä tuontilajien, kuten kissan tai kanin sijaan perustellaan isänmaallisena valintana. Mahdollisesti karatessaan lemmikki ei aiheuttaisi luonnossa samanlaista uhkaa muulle lajistolle kuin vierasperäiseen eläimistöön kuuluva laji tekisi.
Ajatuksena tämä toki kuulostaa hienolta, ja kukapa ei haluaisi lemmikikseen valloittavaa pussinäätää. Käytännössä luonnonvaraisen eläimen pitäminen lemmikkinä on kuitenkin kaikkea muuta kuin ongelmatonta sekä omistajan, eläimen, että myös kyseisen lajin suojelun kannalta.
Eikä se myöskään ratkaise lemmikkien aiheuttamia ongelmia. Vaikka kaikki australialaiset kissanomistajat vaihtaisivat lemmikkikissansa pussinäätiin heti huomenna, se ei poistaisi jo olemassa olevia villiintyneiden kissojen populaatioita eikä niiden aiheuttamia haittoja.
Avainasemassa ovatkin villiintyneiden populaatioiden kannanhoito ja ennen kaikkea omistajien vastuu lemmikeistään.