Äänestys aivastamalla ja muita eläinkunnan päätöksentekotapoja

Suomessa juuri käydyissä presidentinvaaleissa on ihmisten mittapuulla arvioituna melko yksinkertainen äänestysjärjestelmä, jossa eniten ääniä saanut ehdokas valitaan virkaan. Myös sosiaalisille eläinlajeille on kehittynyt erilaisia ja myös erikoisia tapoja ryhmänsisäiseen päätöksentekoon.

Katson ikkunasta pihalla ruokailevaa urpiaisparvea. Yhtäkkiä parvi lähtee liikkeelle kuin yhteisen käskyn saaneena. Ehkä ne säikähtivät varpushaukkaa vai parvi päätti käyttäneensä tarpeeksi aikaa syömiseen. Miten lintuparvi päätyy lähtöpäätökseen?

Laumoissa tai parvissa elävät eläimet päättävät päivittäin useista asioista, kuten mihin suuntaan lauma seuraavaksi liikkuu, koska se pysähtyy syömään ja kauanko lepotauko kestää. Jollain lajeilla lauman asioista päättää johtajayksilö tai -pari. Näitä johtajia ei valita vaaleilla, vaan esimerkiksi naaraista muodostuvan norsulauman johtaja on automaattisesti vanhin ja kokenein naaras, matriarkka.

Simpanssilaumaa taas johtaa hallitseva uros, mutta sen asema ei ole ennalta määrätty, vaan siihen pääsee vain haastamalla ja voittamalla lauman edellisen johtajan. Pääsy johtajaksi ei kuitenkaan välttämättä vaadi fyysistä voimaa ja taistelua, vaan asemaan voi päästä myös oveluudella tai haalimalla itselleen riittävän määrän poliittisia liittolaisia.

Kaikilla laumoilla ei ole johtajaa, ja niissä päätöksenteko voi perustua ryhmän enemmistön tahtoon. Kafferipuhvelilaumassa jokaisen jäsenen ääni on samanarvoinen, joskin äänioikeus on vain aikuisilla naarailla. Lepäilevän lauman jäsenet nousevat jokainen vuorollaan ylös ja asettuvat hetken päästä takaisin makuulle. Mielipide kulkusuunnasta ilmaistaan asettumalla makaamaan niin, että pää osoittaa haluttuun suuntaan. Eniten ääniä saanut suunta voittaa.

Savannikoirien havaittiin hiljattain äänestävän melko erikoisella tavalla, nimittäin aivastamalla. Kun lauman pitää päättää, onko se jo valmis jatkamaan matkaa, ilmaisevat lauman jäsenet lähtemisvalmiutensa aivastamalla. Savannikoiralauma ei ole aivan niin demokraattinen kuin kafferipuhveliporukka, sillä savannikoirilla lauman arvoasteikossa ylempänä olevien yksilöiden mielipiteillä on suurempi arvo kuin alempien yksilöiden äänillä. Korkea-arvoinen laumanjäsen tarvitsee vain muutaman kannattajan saadakseen muun lauman liikkeelle, kun taas alempiarvoisen savannikoiran pitää saada mielipiteelleen huomattavasti suurempi kannatus.

Eläinyhteisöissä ryhmänä liikkuminen luonnistuu myös ilman minkäänlaista johtajaa tai äänestystä. Lintu- ja kalaparvet toimivat uskomattomassa synkroniassa, jonka voisi luulla perustuvan joko koko ryhmän liikkeitä ohjailevaan kapellimestariin tai erittäin kehittyneeseen parven jäsenten keskinäiseen kommunikointiin. Tosiasiassa esimerkiksi kottaraisparvessa (englanniksi ”murmuration”, jolla hakemalla löytyy netistä paljon hienoja kuvia ja videoita) jokainen lintu yksinkertaisesti reagoi erittäin nopeasti ja tarkasti vieressään lähimpinä olevien lintujen liikkeisiin.

Tutkijoiden havaintojen mukaan jokainen yksittäinen lintu vaikuttaa kuuden tai seitsemän vierustoverinsa liikkeisiin, joista taas vuorostaan jokainen vaikuttaa edelleen 6-7 parven jäseneen ja niin edespäin. Mekanismi toimii samalla tavalla parven koosta riippumatta, jolloin valtavakin parvi liikkuu saumattomasti yhtenäistä superorganismia muistuttavalla tavalla.

Alituisesti saalistusriskin alla olevilla pikkulinnuilla ei ole aikaa jäädä äänestämään seuraavasta liikkeestään. Vaaran uhatessa on reagoitava nopeasti. Suurilla kasvinsyöjillä tai petoeläimillä, kuten kafferipuhveleilla ja savannikoirilla, taas on ainakin useimmiten varaa hitaampaankin päätöksentekoon.

etologiakäyttäytyminen