Kaksi tuoretta tutkimusta puoltaa kemiallisten torjunta-aineiden käytön vähentämistä maataloudessa. Perusteena eivät yllättäen olekaan torjunta-aineiden haitalliset ympäristövaikutukset vaan viljelmien jopa paremmat sadot.
Yle uutisoi 2.5. ranskalaistutkimuksesta, jonka mukaan lähes kaikki ranskalaiset maanviljelijät voisivat vähentää kemiallisten torjunta-aineiden käyttöä vaarantamatta satoa. Osalla tiloista sato jopa nousisi. Tutkijat vertailivat viljelykasvien satoja lähes tuhannella ranskalaistilalla, joista osa käytti torjunta-aineita vähän ja osa paljon. Varsinkin hyönteistorjunta-aineita viljelijät ruiskuttivat yli tarpeen. Myös sienitautien ja rikkakasvien torjunta-aineiden käytössä oli karsimisen varaa.
Suomalaistiloilla torjunta-aineita käytetään peltohehtaaria kohti vain kolmannes siitä, mitä Ranskassa. Moni saattoikin ajatella Ylen uutista lukiessaan, ettei torjunta-aineiden liikakäyttö koske Suomea.
Tuore kotimainen tutkimus kertoo kuitenkin muuta: Suomessa hyönteispölytteiset viljelykasvit saattavat kärsiä torjunta-aineiden käytöstä, joka köyhdyttää pölyttäjäkantoja ja heikentää pölytystä.
Tutkimus osoittaa hyönteispölytteisten kasvien satojen laskeneen viimeisten viidentoista vuoden aikana erityisesti Suomen peltovaltaisimmilla alueilla. Samaan aikaan tuulipölytteisten kasvien sadot ovat nousseet. Koska maisemarakenne ja mehiläispesien määrä ovat pysyneet jokseenkin ennallaan, tutkijat päättelivät hyönteispölytteisten kasvien satojen heikkenemisen selittyvän torjunta-aineiden käytön muutoksilla.
Tutkimus perustuu alueellisiin tilastoihin, joten syy-seuraussuhteita on mahdoton todistaa. Torjunta-aineiden käytön yhteys satojen laskuun kuulostaa kuitenkin varteenotettavalta selitykseltä etenkin rypsillä, jonka satojen lasku korreloi neonikotinoideilla peitattujen siementen käytön kanssa.
Neonikotinoidipeittauksella torjutaan rypsin taimia syöviä kirppoja. EU kielsi neonikotinoidien käytön mehiläisiä houkuttelevilla kasveilla jo vuonna 2013, mutta Suomessa turvallisuus- ja kemikaalivirasto Tukes on myöntänyt vuosittain poikkeusluvan neonikotinoideja sisältävien peittausaineiden käyttöön kirppatuhojen ehkäisemiseksi. Toisin kuin muualla Euroopassa Suomessa viljellään enimmäkseen kevätrypsiä ja -rapsia, jotka ovat syksyllä kylvettäviä lajikkeita herkempiä taimituholaisille.
Vaikka neonikotinoidipeittausta ei ole vielä täydellä varmuudella osoitettu rypsisatojen laskun aiheuttajaksi, peittauksen hyödyllisyys näyttää kyseenalaiselta. Miksi rypsisadot ovat laskeneet eivätkä nousseet neonikotinoidien käyttöönoton myötä?
Kemialliset torjunta-aineet vaikuttavat haitallisesti ympäristöön. Niiden käyttö voi kuitenkin olla perusteltua silloin, kun niiden avulla saavutetaan selvä sadonlisäys. Tällöin torjunta-aineiden käyttö auttaa säästämään muita luonnonvaroja kuten viljelysmaata, ravinteita ja vettä ja turvaa viljelijän tulot.
Nyt näyttää entistä vahvemmin siltä, että torjunta-aineiden käyttöä voitaisiin huoletta vähentää ilman että sadot tai viljelyn kannattavuus kärsisi. Turhasta käytöstä eivät hyödy ketkään muut kuin torjunta-aineita myyvät yritykset.