Nauta voi olla sekä ympäristöongelma että arvokas osa toimivaa maatalousekosysteemiä. Lopputulos riippuu meistä ihmisistä.
Naudanlihan ympäristövaikutukset ovat leimanneet kuluneen syksyn ruokakeskustelua. Agroekologina olen saanut vastailla aihetta koskeviin kysymyksiin useaan otteeseen, vaikkei asiantuntemukseni sijoitukaan aivan lihakeskustelun kovimpaan ytimeen.
Päällimmäinen huomioni on, että asia on monimutkaisempi kuin kärjekkäät otsikot toisinaan antavat ymmärtää. Nauta ei ole yksiselitteisesti huonoa tai hyvää ruokaa. Ekologisuuden kannalta ratkaisevaa on, kuinka tuotanto järjestetään.
Parhaassa tapauksessa naudan syömä rehu syntyy ihmisravinnon tuotannon sivutuotteena tai kasvaa maalla, joka ei sovellu ihmisravinnon tuottamiseen. Naudan lannalla puolestaan lannoitetaan peltoja, jotka tuottavat ihmisravintoa. Kun lanta mädätetään, siitä saadaan ravinteiden ja maanparannushyötyjen lisäksi biokaasua, jolla voidaan korvata fossiilisia polttoaineita.
Tällainen nautakarjatalous ei kilpaile ihmisravinnon tuotannon kanssa vaan päinvastoin tukee sitä. Valitettavasti tuotanto ei yleensä ole tällaista.
Toiseksi naudalla – kuten muullakin ruoalla – on monen tyyppisiä ympäristövaikutuksia. Viime aikoina ilmastonmuutos on hallinnut keskustelua niin vahvasti, että muut ympäristönäkökulmat ovat vaarassa unohtua.
Naudan ruoansulatus tuottaa kiistatta metaania, joka lämmittää ilmastoa. Toisaalta biodiversiteettiin nauta voi vaikuttaa positiivisesti. Jälleen kyse on siitä, kuinka tuotanto järjestetään. Laiduntava nauta ylläpitää luonnon monimuotoisuutta; sisätiloissa kasvava nauta ei. Perinnebiotoopeilla kuten niityillä, hakamailla ja metsälaitumilla laiduntavat naudat ovat erityisen arvokkaita: ne hoitavat Suomen uhanalaisimpia elinympäristöjä, joilla elää harvinaisia kasveja ja hyönteisiä.
Valitettavasti harva nauta laiduntaa nykyään perinnebiotoopeilla, ja nautojen laidunnus on ylipäätään vähentynyt.
Kolmanneksi nauta tuottaa sekä maitoa että lihaa. Suomalainen naudanliha syntyy pääosin maidontuotannon sivutuotteena. Kun keskustellaan naudanlihasta luopumisesta, on syytä keskustella samalla maidosta, juustosta ja jogurtista.
Ekologisen kestävyyden kannalta naudanlihan kuten muidenkin eläintuotteiden kulutusta täytyy vähentää. Kokonaan naudoista ei ole syytä luopua, kunhan tuotannon järjestää nykyistä paremmin. Muutos ei ole pelkästään ruoantuottajien käsissä vaan vaatii myös kuluttajilta ja yhteiskunnalta halua maksaa kestävämmästä tuotannosta. Ruoan ympäristövaikutukset ovat meidän kaikkien vastuulla.
