• Mikä #muutos?
  • Podcastit
  • Artikkelit
  • Blogit
  • Pääkirjoituksia
  • Kirjoittajat
  • Yhteystiedot

Hei!

#muutos on siirtynyt Suomen Luonto -lehden sivuille. Tämä sivusto ei päivity enää. Pääset lukemaan tuoreita juttuja klikkaamalla linkkiä!

Uusi #muutos-sivusto »

Teknologiausko ei saa vaarantaa kestävän ruoantuotannon kehittämistä

1.5.2018

Marjaana Toivonen

Marjaana Toivonen on agroekologi, joka tutkii maiseman ja viljelymenetelmien vaikutuksia viljelykasvien hyönteispölytykseen. Blogissa hän pohtii ruoan tuotannon ja ympäristönsuojelun suhdetta ja keinoja säilyttää maatalousluonnon monimuotoisuus.

Samalta kirjoittajalta

Lupiinien siitepöly saattaa haitata kimalaisten lisääntymistäTodellinen ruoan omavaraisuus kattaa myös tuotantopanoksetNaudanlihan ekologisuus riippuu siitä miten tuotanto järjestetäänUralinkimalainen saattaa runsastua nopeasti - kattavaa tietoa kimalaiskantojen muutoksista odotellaan vieläKuinka pölytyshäkki rakennetaan? – Tutkimustyö vaatii monenlaisia taitoja
alkaloidi biodiversiteetti huoltovarmuus Ilmastonmuutos kimalaiset kumina laidunnus lupiini maatalous naudat omavaraisuus pölyttäjäseuranta pölyttäjät pölytys ruoantuotanto tuotantopanokset tutkimus uralinkimalainen vieraslaji

Moni uskoo uusien teknologioiden mullistavan ruoantuotannon. Robottipölyttäjät tai joka kodin bioreaktorit eivät kuitenkaan korvaa toimivaa maatalousekosysteemiä.

Amerikkalainen kauppajätti Walmart haki äskettäin patenttia robottipölyttäjille. Pienten antureilla ja kameroilla varustettujen lennokkien olisi tarkoitus korvata mehiläiset pelloilla kuljettamalla siitepölyä kukasta toiseen.

Ajatus jäi vaivaamaan. Miltä pienet lentävät robotit näyttäisivät risteilemässä esimerkiksi suomalaisen rypsipellon yllä?

Alla olevalla rypsipellolla on karkeasti arvioiden 30 miljoonaa kukkaa hehtaarilla. Oletetaan, että kukinta kestäisi kaksi viikkoa ja robottipölyttäjät työskentelisivät yötä päivää käyden joka kukassa yhden kerran. Tällöin pölytystahdiksi tulisi noin 1500 kukkaa minuutissa. Jos yksi robotti ehättäisi minuutissa kymmeneen kukkaan, robotteja tarvittaisiin 150 kappaletta hehtaarille.

Montako robottia pölyttäisi tämän rypsipellon? Kuva: Marjaana Toivonen

Vaikka robotit osaisivat toimia jokseenkin omatoimisesti, viljelijän olisi vähintäänkin vahdittava niitä. Kenties tekninen häiriö tipauttaa robottiarmeijan maahan, eksyttää väärille kasveille tai lennättää karkuteille. Entä miten kerätään maastosta tiensä päähän tulleet pölyttäjät?

Oletettavasti robottipölyttäjät ohjelmoidaan toimimaan yleisimmillä viljelykasveilla. Jos robottien varjolla laiminlyödään elävien pölyttäjien suojelu, miten luonnonkasvien käy? Olisiko kuitenkin paras hoitaa pölytys perinteisin keinoin?

Teknologia voi tehdä paljon hyvää. Se voi auttaa esimerkiksi keräämään ja prosessoimaan suuria tietomääriä ja optimoimaan resurssien käyttöä. On kuitenkin pelottavaa, jos ihmiset alkavat kuvitella, että luonnon voi korvata keksinnöillä.

Teknologia ei korvaa toimivaa ekosysteemiä. Kuva: Pixabay

Minulle on sanottu, ettei ruoantuotantoa tarvitse enää tutkia pelloilla, koska pian ruoka syntyy omassa keittiössä bioreaktorilla ja 3D-printterillä.

Nykyisin ihmiskunta käyttää ruoantuotantoon 40 prosenttia maapallon maa-alasta. Se, että tällainen ala yhteyttäviä kasveja korvattaisiin yllättäen kodintekniikalla, on science fictionia. Perinteisen ruoantuotannon laiminlyönti olisi sama kuin hyppy jyrkänteeltä ensimmäiset laskuvarjon suunnitelmat kädessä.

Teknologia voi muuttaa ruoantuotantoa, mutta toistaiseksi ei ole näköpiirissä, että se korvaisi peltojen ja vesien ekosysteemit. Niistä huolehtiminen on varmin keino turvata tulevaisuuden ruoantuotanto.

ekosysteemipalvelutpölyttäjätrobotitruoantuotantoteknologia
Suomen Luonto #muutos-verkkolehti | Itälahdenkatu 22 B, 00210 Helsinki