Joskus minulta kysytään, miksi Koneen Säätiö haluaa tutkijoiden näkyvän mediassa. Tähän ei ollenkaan huvittaisi vastata, koska jos kysymys muotoillaan näin, se painottaa henkilöitä. Ei kai säätiö halua erityisesti tutkijoiden näkyvän medioissa, vaan haluamme lisätä tieteellisen tutkimuksen tekemisen ja tulosten näkyvyyttä. Ja varsinkin sitä, että tutkimus vaikuttaisi päätöksentekoon ja siihen, miten ihmiset maailman näkevät.
Tutkijoiden näkyvyydessä on kuljettu pitkä matka 1970- ja 1980-lukujen vaihteesta, kun Suomessa tapahtui ”tiedevalistuksen suuri nousu”, kuten ansiokas tiedettäjä Jan Rydman asian ilmaisi. Tieteen päiviä alettiin järjestää säännöllisesti, Tiede ja Tähdet ja avaruus alkoivat ilmestyä, ja professorit palaveerasivat toisella kahdesta tv-kanavasta. Avainasemassa olivat tiedeakatemiat eli tieteen eliitti ja tähtinä professorit, joiden esitelmiä kansa sai Tieteen päivillä tulla yliopistolle kuuntelemaan. Valistusta olivat lisäämässä myös tärkeimmät tutkimuksen rahoittajasäätiöt, jotka tahtoivat sivistää kansaa.
Nyt yli 30 vuotta myöhemmin titteleiden arvostus on laskenut, mikä on vähentänyt pönötystä, mutta voi toisaalta johtaa asiantuntemuksen vähättelyyn. Aikaisemmin muutaman keskeisen median tavoittama väestö on jakautunut eri yleisöihin. Asiantuntijoita riittää, kun netissä jokainen voi ilmaista painokkaan mielipiteensä. Jos se ei riitä vakuuttamaan keskustelijoita, voi viitata samanmielisiin lähteisiin verkossa, olivat ne tieteellisiä tai eivät. Eikö tässä tilanteessa olisi parempi, että myös rahoittajat pyrkisivät kohottamaan rahoittamiensa tieteilijöiden näkyvyyttä? Pitäisihän omien aihepiiriensä asiantuntijoilla olla uskottavuutta koko median kentällä, varsinkin niissä medioissa, joissa henkilön näkyminen on tärkeää.
Tutkimusrahoittaja ei voi edellyttää, että kaikki tutkijat olisivat samanlaisia. Toisille sopii olla näkyvillä, ja he osaavat toimia erilaisissa medioissa. Toisille minkä tahansa median kanssa toimiminen on vaikeaa, vaikka koulutusta olisi tarjolla ja motivaatio suuri. Tämä ei ole pelkästään sukupolvikysymys. Ainakin Koneen Säätiössä ymmärretään, että tiedeyhteisössä toimivilla voi hyvin olla erilaisia rooleja. Haluamme itse asiassa tuoda tiedeyhteisöön muitakin rohkeita tekijöitä, kuten toimittajia ja taiteilijoita. Säätiö voi viestinnällä yrittää lisätä niiden asioiden näkyvyyttä, joita tiedeyhteisössä toimivat tekevät.
Hankalampi kysymys on se, haluammeko tutkijoiden näkyvän mediassa tieteilijöinä vai asiantuntijoina. Eikö tiedeuutisten sijasta tarvittaisi pikemmin asiauutisia, joissa tutkijat ovat asiantuntijoina? Suomen Luonto -lehden sisältö käsittelee luonnonympäristöä, jota koskeva tutkimustieto välitetään hienosti lukijoille. En kuitenkaan halua kiistää tutkijoiden näkyvyyden merkitystä tieteilijöinä, koska tiede on yksi erityisen hieno luovan työn muoto. Tarvitsemme siis edelleen sekä tiedeuutisia että asiauutisia, joissa tutkimustieto ja sen tekijät näkyvät.