Uusi arvio lajien uhanalaisuudesta julkaistiin 8. maaliskuuta. Suunta on erittäin huolestuttava. Lajistomme kirjo katoaa kaikessa hiljaisuudessa silmiemme edessä. Uhanalaisten lajien määrä on kasvanut ja yli 300 lajia on nyt hävinnyt Suomesta kokonaan. Jos haluaisi kertoa yhdestä uhanalaisesta lajista päivässä, tehtävään menisi hieman yli seitsemän vuotta.
Lajiston hälyttävä tilanne heijastelee luontotyyppien heikentyvää tilannetta. Lajien uhanalaisuuden suurin syy on elinympäristöjen häviäminen ja niiden laadun heikkeneminen. Kun siis katsoo joulukuussa 2018 julkaistua luontotyyppien uhanalaisuusselvitystä, ei pitäisi olla yllättynyt, että lajiston tilanne seuraa luontotyyppien heikentyvää tilannetta.
Olen silti järkyttynyt. Miten nopeaa muutos on ollut, mitä kaikkia tuttuja lajeja listalta löytyy, miten vähän tehdyt toimet ovat vaikuttaneet. Ne eivät nimittäin ole saaneet aikaan edes suunnan muutosta. Teollisuuden lahopuuhankkeet tai metsäsertifioinnit eivät ole tuottaneet lisää lahopuuta. Perinnebiotooppien ennallistamishankkeet eivät ole onnistuneet ylläpitämään lajistolle tarpeellisia luontotyyppejä, jotka ovat kadonneet tehomaatalouden tieltä. Ilmasto lämpenee ja arktisilla lajeilla ei ole enää paikkaa minne paeta. Ne katoavat.
Kaikki se mitä olemme tehneet, vaikuttaa pieneltä näpertelyltä siihen mittakaavaan nähden mitä pitäisi tehdä. Joudumme vuodesta toiseen tappelemaan metsiensuojelun muutamista miljoonista. Käytämme loputtomasti aikaa metsäsertifioinnin parissa, jotta lahopuukriteeriä parannettaisiin joillain kuutioilla ja keskustelemalla siitä saako metsäpuron vierestä hakata viiden vai kymmenen metrin päästä. Samaan aikaan hakkuumäärät ovat ennätystasolla, kesällä tehdään hakkuita lintujen pesinnästä piittaamatta ja uhanalaisia lintuja metsästetään ja kaloja kalastetaan.
Se mitä oikeasti nyt tarvitaan, on paljon isompaa kuin mikään mitä olemme tehneet. Keskustelun on oltava järeämpää kuin mikään mihin olemme tottuneet. Puhutaan ison mittakaavan systeemimuutoksista.
Se alkaa sillä, että ympäristölle haitalliset tuet karsitaan ja lainsäädäntö kirjoitetaan vastaamaan monimuotoisuuskriisiin. Tiedämme melko hyvin mitä on tehtävä. Nämä asiat on kirjoitettu oppaisiin ja suosituksiin, mutta toteuttaminen ei ole onnistunut. Lainsäädännön on turvattava peruspohja, jolle monimuotoisuus rakentuu. Oppaat, suositukset ja sertifioinnit voivat toimia ainoastaan, jos minimitaso on kunnossa. Nyt näin ei ole.
Ympäristölle haitallisia suoria tukia puolestaan myönnetään joka vuosi noin miljardin verran ja verohuojennuksia noin kolmen miljardin verran. Neljän suurimmat yritystuen saajissa on esimerkiksi kolme metsäyhtiötä: UPM, Metsä Group ja Stora Enso. Nämä samat tahot mielellään kertovat kuinka hakkuutasot määräytyvät pelkästään markkinaehtoisesti ja huomauttavat kuinka kalliita jokainen sertifiointeihin esitetty parannus on. Pelkästään näiden kolmen yrityksen tuista karsimalla saataisiin kasaan suurin piirtein sen verran kuin Luonnonsuojeluliitto on ehdottanut lisärahoitusta luonnonsuojelun tilanteen korjaamiseksi.
Luonnonsuojeluliiton ehdotukset monimuotoisuus- ja ilmastokriisin ratkaisuiksi seuraavalle hallituskaudelle löydät sivulta sll.fi/vaalit