Suomen Latu järjestää tänään 17.9. Nuku yö ulkona-tapahtuman. Tapahtumaan on Facebookissa ilmoittanut osallistuvansa jo 4 200 ihmistä 11 tuhannen tapahtumasta kiinnostuneen lisäksi. Suomessa jokamiehenoikeudet takaavat sen, että saat yöpyä melkeinpä missä tahansa maastossa, missä liikkuminen on muutenkin sallittua.
Ulkona nukkuminen jakaa kansaa. Toiset ovat traumatisoituneet lapsuuden telttaretkistä: kivikova makuualusta, kylmyys, kosteus, käpyjä selän alla. Toiset muistelevat lämmöllä armeijan telttaöitä. Ainakin silloin, kun aika on jo kullannut noenhajuiset muistot. Minä kuulun juuri siihen ryhmään, jonka mielestä teltassa nukkuminen on yksi kesän tai syksyn kohokohtia. Talvitelttailua ei ole lapsuuden partioleirien jälkeen tullut harrastettua, mutta asia pitänee korjata lähitulevaisuudessa.
Voisin väittää muistelevani lämmöllä jokaista ulkona nukuttua yötä. Jopa sitä retkeä, jolloin juoksimme täysillä kumarassa salamoiden ympäröimänä kilometrin matkan lähimmälle laavulle. Istuimme siellä pari tuntia venäläisperheen kanssa kaatosadetta pidellen. Sateen tauottua telttaa ei voinut laittaa läpimärkään maahan, joten päädyimme nukkumaan laavussa. Olin aiemmin ollut hieman laavukammoinen. En halunnut, että mikään pimeydessä tuijottaa minua nukkuessani. Biologiksi olen myös yllättävän ötökkäkammoinen (lue: araknofobia). Tuo yö muutti kuitenkin suhtautumiseni. Laavun edessä olevaa nuotiota pidettiin läpi yön roihuamassa ja ukkosmyrskyn jälkeisessä pimeässä metsässä se loi uskomattoman taianomaisen ja turvallisen tunnelman.
Jostain syystä luonnonhelmassa nukkuessa tulee herättyä normaalia aikaisemmin ja aina pirteänä peipposena, mikä ei normaalina arkiaamuna ole ihan itsestäänselvyys. Lieneekö uni sitten paljon syvempää? En myöskään tiedä paljon parempaa herätystä kuin lintujen laulu, joka muuten hiljaisessa metsässä on yllättävän kovaääninen herätyskello. Aamun valkeneminen on yksi parhaita hetkiä telttaöissä ja silloin kamera räpsyy tasaiseen tahtiin yrittäessäni taltioida noita maagisia hetkiä myöhemmin muisteltaviksi.
Ellei apurahahakemusten takaraja pakottaisi työskentelemään lauantai-illallakin, pakkaisin tänään makuupussin, teltan ja liikaa eväitä, ja suuntaisin yöksi lähimpään kansallispuistooni Kurjenrahkaan. Mikäli sinulla on aikaa, pakkaa ihmeessä mukaan myös ystäväsi tai puolisosi ja tehkää unohtumaton syysretki luonnonhelmassa nukkuen.