Istut silmät kiinni lämpimällä kalliolla ja aurinko kuumottaa kasvoja vasten. Havumetsä tuoksuu kesältä. Tunnet ehkä neulasten pistävän jalkaa vasten ja välillä muurahainen juoksentelee kutittaen säärtä pitkin. Kun avaat silmät, näet korkealta puiden yli edessä avautuvan järvimaiseman.
Kuvitellessasi itsesi yllä olevaan tilanteeseen, et varmaan ajattele olevasi huonotuulinen ja hermostunut. Onkin tutkittu, että hakeutuminen luonnossa olevalle omalle lempipaikalleen auttaa ihmistä käsittelemään kielteisiä tuntemuksiaan ja säätelemään stressiä. Mieliala kohenee ja yöunet paranevat. Luonnossa oleskelusta harvemmin tulee huono olo.
Luonto tarjoaa meille mahdollisuuksia lyhyisiin rentoutumishetkiin ihan päivittäin. Oli se sitten lenkkipolku metsässä tai puistonpenkki, jolla istuskellessa voi samalla seurailla oravien touhuja.
Lapsuudestasi saatat muistaa sen kallionlohkareen lähimetsässä, jonne istuit murjottamaan, kun jokin tuntui epäreilulta. Meillä aikuisillakin pitäisi olla luonnossa oma mökötyspaikkamme, jonne mennä hetkeksi jäsentelemään ajatuksiaan.
Voisimme alkaa kiinnittämään enemmän huomiota kotiseutumme luontoympäristöihin. Luonnossa elpymiseen ei tarvita kalliita mökkejä pitkien ajomatkojen päässä toisella puolella Suomea. Luontoon ei myöskään aina tarvitse lähteä varta vasten. Hyvinvoinnille tärkeitä ovat juuri ne arkiset lempipaikat. Hetket omalla takapihalla kevätiltana mustarastaiden laulaessa tai aamuisen maiseman ihailu töihin lähtiessä sumun noustessa ylös pellolta.