Kahdeksan vuotta sitten Luonnontieteellisen keskusmuseon alla toiminut nisäkäsnimistötoimikunta antoi ehdotuksensa maailman nisäkkäiden uusista suomenkielisistä nimistä. Muutosten taustalla oli muun muassa yritys saada nimistä yhteneviä lajien taksonomisen eli tieteellisen luokittelun kanssa. Tällöin eläinten sukulaisuussuhteet tulisivat tarkemmin huomioiduiksi.
Tuolloin myös valkohäntäpeuran (Odocoileus virginianus) uudeksi nimeksi ehdotettiin valkohäntäkaurista, jotta laji olisi kielellisestikin lähempänä Suomen muita pienempiä hirvieläimiä; metsäkaurista (Capreolus capreolus) ja täpläkaurista (Dama dama).
Olen nyt joutunut omien tutkimusteni vuoksi miettimään, mitä nimeä tutkimuslajistani pitäisi virallisesti käyttää. Olen kuitenkin pärjännyt tuttavallisesti valkohäntäpeuralla tutkijoiden, metsästäjien ja muiden luontoharrastajien yleisesti käyttäessä tuota nimeä.
Valkohäntäpeura on istunut omaan kieleenikin paremmin, koska olen tottunut pienestä pitäen kutsumaan lajia sillä nimellä. Olen kotoisin lajin melko tiheän kannan alueelta Varsinais-Suomesta, jossa muiden hirveä pienempien hirvieläinten puuttuessa valkohäntäistä kaurista kutsutaan lähinnä peuraksi ja pienempää metsäkaurista kauriiksi.
Voin siis myöntää, että valkohäntäkauris kuulostaa minulle edelleen hieman vieraalta lajilta. Kuten myös täpläkauris, joka oli siis nimistötoimikunnan ehdotus vanhan kuusipeuran tilalle.
Yritin kysyä virallista linjaa nimenkäyttöön Kotimaisten kielten keskuksesta. Sieltä minulle kerrottiin, että valkohäntäkauriin vakiintuminen kieleen on yhä kesken ja sitä käytetään rinnakkain valkohäntäpeuran kanssa.
Vanha nimi ei ole jäänyt vain valkohäntäkauriin levinneisyysalueella elävien ihmisten murteisiin, vaan myös virallisemmille tahoille, mukaan lukien Luonnonvarakeskuksen (Luke), Riistakeskuksen ja Metsästäjäliiton.
Suomen Luonnossa käytetään nimistötoimikunnan suositusten mukaisesti nimeä valkohäntäkauris. Ymmärrän hyvin päätoimittaja Heikki Vasamiehen kommentin siitä, että tämänkaltaisella erikoismedialla on erityinen vastuu myös nimiasioissa. Kun nimeä käytetään näin julkisesti, voi se lopulta vakiintua – jos on vakiintuakseen.
Uusien nimiehdotusten vakiintuminen vaatii tietoista muutosta nimenkäytössä. Itse olen nyt Suomen Luonnon alla lajista kirjoittaessani saanut itseni kiinni lipsauttamasta suustani valkohäntäkaurista ihan huomaamattani. Ja onhan lajeja alettu kutsua uusilla nimillä aiemminkin. Jos ei mennä ihan jalopeura ja leijona -esimerkkiin asti, niin kutsutaanhan mäyrääkin jo nykypäivänä lähinnä vain mäyräksi – eikä enää metsäsiaksi.
Vuotta 2008 uudemmissa yläasteen oppikirjoissa käytetään valkohäntäkauriista suositusten mukaista uutta nimeä. Luulisi, että uusien nimien opettaminen onnistuisikin helpommin uudelle sukupolvelle kuin vuosia tai vuosikymmeniä lajin parissa työskennelleille tutkijoille tai metsästäjille. Jos lapset kuitenkin kuulevat arkipäiväisissä keskusteluissa käytettävän valkohäntäpeuraa, ei parilla oppitunnilla käytetystä nimestä jää mieleen hataraa muistijälkeä kummempaa. Paitsi se, että opettaja sanoi molempien nimien olevan oikein.
Onko keinotekoista yrittää muuttaa jo vakiintunutta? Nisäkästoimikunta ei tosin ehdotusta tehdessään katsonut valkohäntäpeuran olevan vakiintunut nimi ja viittasi myös siihen, ettei kyseessä ole alkuperäislajimme. Minä kuitenkin sanoisin, että valkohäntäpeura on jo vakiintunut nimi. Nyt eletään kuitenkin aikaa, jolloin laji on ollut Suomessa jo neljännen ihmissukupolven ajan. Tietenkään nimen muuttuminen kansan suussa ei ole silti mahdotonta, jo aiemmin kertomieni onnistuneiden esimerkkien valossa.
Miten sitten tässä tapauksessa uusi nimi auttaa sukulaisuussuhteiden hahmotuksessa? Käytettäessä nimiä valkohäntäpeura ja kuusipeura, sukulaisuussuhteisiin liittyviä sekaannuksia voi sattua koskien isompaa hirvieläinlajiamme metsäpeuraa (Rangifer tarandus fennicus), jonka kanssa ne eivät kuulu samaan Rangifer-sukuun. Tieteelliset lajinimet ja niiden tulkinta eivät ole monelle tuttuja, joten uudet nimiehdotukset voivat näin täsmentää sukulaisuussuhteiden tuntemusta. Tieteellisissä nimissähän nimen ensimmäinen osa toimii lajin ”sukunimenä” ja toinen osa lajinimenä.
Metsäpeuraa on perinteisesti kutsuttu lyhyemmin peuraksi. Metsäpeura ja poro ovat molemmat saman lajin, peuran (Rangifer tarandus) Suomessa esiintyviä alalajeja. Poro on lähinnä peuran yhden alalajin, tunturipeuran (Rangifer tarandus tarandus) kesytetty muoto (tieteellisen lajinimen kolmas osa viittaa juuri alalajiin). Tässä tapauksessa nisäkäsnimistötoimikunta halusi kunnioittaa vanhaa vakiintunutta suomenkielistä nimeä jättämällä nimen peura etuoikeutetusti lajille itselleen, eikä valkohäntäisille tai pilkullisille kauriille.
Vaikka uudet suomenkieliset nimet auttavat olemaan sotkematta valkohäntäkaurista ja täpläkaurista peurojen sukuun, täytyy muistaa, ettemme silti voi suomenkielisten nimien perusteella päätellä tarkemmin muiden Suomessa esiintyvien hirvieläinten sukulaisuussuhteita. Yritän seuraavaksi hieman selventää, mitä tällä pilkunviilauksella tarkoitan.
Kaikki Suomen hirvieläimet kuuluvat ylempänä tieteellisessä luokittelussa samaan hirvieläinten heimoon (Cervidae). Heimon jälkeen lajeja voidaan luokitella tarkemmin alaheimoihin, sukuihin, lajeihin ja vielä mahdollisesti alalajeihin, kuten metsäpeuran tapauksessa. Valkohäntäkauriin, metsäkauriin, hirven ja peuran suvut kuuluvat kaikki samaan kauriiden (Capreolinae) alaheimoon. Täpläkauris sen sijaan kuuluu jalokauriiden (Cervinae) alaheimoon. Vaikka Suomen Lajitietokeskuksen portaaliin ei vielä sopisikaan viitata, voi sieltä katsoa kaavamaisesti havainnollistaen hirvieläinten heimon luokittelua (kauriiden alaheimosta siellä käytetään tosin nimeä Odocoileinae aiemmin mainitsemani Capreolinaen sijaan). Luokittelussa edelleen tarkemmalla eli sukutasolla kaikki Suomen hirvieläimet peuroja (eli poro ja metsäpeura) lukuun ottamatta kuuluvat omiin sukuihinsa, esimerkiksi valkohäntäkauris Odocoileus-sukuun ja täpläkauris Dama-sukuun. Ei ole siis yhtä isoa kauriiden sukua, johon kaikki suomenkielessä loppupäätteen -kauris saaneet tieteellisen luokittelun mukaan kuuluisivat. Eivätkä ne kaikki kuulu luokittelussa edes samaan alaheimoon.
Kokoonnuimme eräänä syyskuisena päivänä kymmenen muun Suomen hirvieläintutkijan ja -asiantuntijan kanssa tutustumaan valkohäntäkauriin tutkimusalueeseemme Loimaalle. Mikä olisikaan ollut parempi paikka luontoihmisten palaverille kuin kuusimetsä vuoden ensimmäisten kylmien syyssateiden aikaan? Sain tällöin hyvän tilaisuuden keskustella heidän kanssaan mieltäni askarruttaneesta nimiasiasta.
Valkohäntäkauris on alun perin tuotu Suomeen 1930-luvulla Yhdysvaltojen Minnesotasta. Luken hirvieläintutkijan Juho Matalan mukaan lajin kotiutuessa meille, täällä ei juuri ollut metsäpeuroja. Ne oli aiemmin metsästetty meiltä sukupuuttoon ja vasta 1950-luvulla metsäpeuroja alkoi taas tulla itärajan yli. Matala arveli, että koska nimi peura oli kansan keskuudessa ikään kuin vapaana käytettäväksi, alettiin uutta valkohäntäistä kaurislajia kutsua valkohäntäpeuraksi.
Jos uudet nimiehdotukset haluttaisiin vakiinnuttaa kieleen, sitä helpottaisi se, että niitä käytettäisiin ylempänä virallisilla tahoilla. Pohtiessani riistaeläinten kanssa työskentelevien tahojen valkohäntäpeura-nimen käyttöä, Luken hirvieläintutkija Jyrki Pusenius ja Riistakeskuksen hirvieläinten kannanhoidosta vastaava suunnittelija Mikael Wikström huomauttivat, ettei metsästyslainsäädäntö edes tunne lajia nimeltä valkohäntäkauris. Kuten ei myöskään täpläkaurista.
Suomessa esiintyvät hirvieläinlajit
|
Suomenkielinen nimi |
Tieteellinen nimi |
Ruotsinkielinen nimi |
Englanninkielinen nimi |
|
Valkohäntäkauris (valkohäntäpeura) |
Odocoileus virginianus |
Vitsvanshjort (Vitsvansvilt) |
White-tailed deer |
|
Metsäkauris |
Capreolus capreolus |
Rådjur |
Roe deer |
|
Täpläkauris (kuusipeura) |
Dama dama |
Dovhjort |
Fallow deer |
|
Metsäpeura |
Rangifer tarandus fennicus |
Skogsren (Vildren) |
Finnish forest reindeer |
|
Poro |
Rangifer tarandus tarandus |
Ren |
Reindeer |
|
Hirvi |
Alces alces |
Älg |
Moose (Elk) |