Uusien torjunta-aineiden turvallisuus pölyttäjille tulisi tutkia nykyistä perusteellisemmin jo ennen aineiden hyväksymistä. Näin vältettäisiin kierre, jossa vanhoja haitallisia aineita korvataan uusilla haitallisilla aineilla.
Viime keväänä EU kielsi pölyttäjille haitallisten neonikotinoideja sisältävien tuholaistorjunta-aineiden käytön peltoviljelyssä. Neonikotinoidien korvaajiksi on kaavailtu uusia sulfoksimiini-pohjaisia torjunta-aineita, mutta tuoreen tutkimuksen mukaan nekin aiheuttavat vakavia haittoja pölyttäjille.
Tutkimuksessa kimalaisyhdyskuntia kasvatettiin aluksi laboratoriossa, ja osa niistä altistettiin sulfoksaflor-nimiselle torjunta-aineelle. Sen jälkeen tutkijat siirsivät yhdyskunnat pesälaatikoissa pellolle ja seurasivat niiden kasvua. Kesän edetessä selvisi, että torjunta-aineelle altistetut yhdyskunnat kasvoivat heikommin ja tuottivat vähemmän lisääntyviä jälkeläisiä kuin kontrolliyhdyskunnat.
Tulos on ikävä muttei yllättävä. Sulfoksaflor aktivoi hyönteisten elimistössä samoja hermosolujen reseptoreita eli signaaleiden vastaanottamiseen erikoistuneita proteiinimolekyylejä kuin neonikotinoidit, joiden haitallinen vaikutus kimalaisten lisääntymiseen on osoitettu aiemmissa tutkimuksissa. Koska aineiden biologinen toimintatapa on sama, samantapaisia vaikutuksia pölyttäjiin voitiin odottaa.
Neonikotinoideihin verrattuna sulfoksaflorin haitat tulivat esiin aikaisessa vaiheessa. EU-maista vasta viisi on myöntänyt luvan aineen käyttöön, ja seitsemässä maassa lupaprosessi on käynnissä. Silti ihmetyttää, miksi varsin todennäköisesti pölyttäjille haitallista ainetta pidetään turvallisena siihen asti, kunnes jälkijunassa seuraava tutkimus ennättää osoittaa haitat.
Uusien torjunta-aineiden hyväksyminen edellyttää aina turvallisuuden arviointia. Nykyiset arvioinnit eivät kuitenkaan paljasta aineiden pitkäaikaisia ja subletaaleja vaikutuksia eli vaikutuksia, jotka eivät näy suoraan kuolleisuutena vaan esimerkiksi käyttäytymismuutoksina ja lisääntymisen heikkenemisenä. Subletaalit vaikutukset voivat olla pölyttäjien vähenemisen kannalta aivan yhtä vakavia kuin letaalit eli tappavat vaikutukset. Niitä on vain vaikeampi havaita.
Jos torjunta-aineiden hyväksymistä edeltäisi nykyistä kattavampi turvallisuuden arviointi, vältettäisiin kierre, jossa uusia pölyttäjille ja muille hyötyeliöille haitallisia aineita kehitetään jatkuvasti korvaamaan edellisiä haitallisia aineita. Uusille tuholaistorjunta-aineille ja -menetelmille on ruoantuotannossa tarvetta, mutta ei hinnalla millä hyvänsä.