Osa suomalaisista naudoista ei pääse koskaan ulos. Vielä useampi nauta ei koskaan laidunna. Laidunnuksen säätäminen pakolliseksi turvaisi nautojen hyvinvointia ja luonnon monimuotoisuutta.
Tänä kesänä Yle uutisoi, että tuhannet suomalaiset lehmät eivät pääse koskaan ulos. Uutinen keskittyi parsinavetoissa kytkettyinä pidettäviin lypsylehmiin ja hiehoihin, joiden on eläinsuojelulain mukaan päästävä kesäisin ulos vähintään 60 päivänä. Kaikki tilat eivät lakia noudata. Pieni osa lypsylehmistä elää parressa ympäri vuoden.
Ulkoiluvaatimus on tärkeä yritys parantaa parsinavetoissa elävien lypsylehmien hyvinvointia. Samalla on huomattava, että suurinta osaa suomalaisista naudoista ulkoiluvaatimus ei koske. Noin puolet naudoista elää pihattonavetoissa, joissa eläimet liikkuvat vapaasti sisätiloissa. Laki ei velvoita päästämään näitä nautoja koskaan ulos. Ulkoiluvaatimus ei koske myöskään parressa kasvatettavia lihanautoja.
Käytännössä useimmat tilat päästävät ainakin lypsylehmät ulkoilemaan navettatyypistä riippumatta. Ulkoilumahdollisuus ei kuitenkaan aina tarkoita mahdollisuutta laiduntamiseen. Nykyään noin 80 % lypsykarjoista laiduntaa. Lihakarjasta laitumelle pääsee alle 60 %.
Tilakokojen kasvaessa laidunnukseen perustuva ruokinta hankaloituu. Varsinkin lypsykarjatiloilla laidunten on sijaittava navetan lähellä, koska lehmien on käveltävä kahdesti päivässä lypsylle. Osa tiloista päästääkin eläimet ulkoilemaan vain navetan yhteyteen rakennettuun pieneen ulkotarhaan. Edes vapaan lehmän maitona markkinoitava maito ei välttämättä ole peräisin laiduntaneista lehmistä. Riittää, että eläimet ovat eläneet pihatossa ja päässeet käymään ulkona.
Laidunnuksessa poikkeuksen muodostavat luomutilat. Niillä nautojen on päästävä laitumelle aina sään salliessa. Luomutilojen esimerkki osoittaa, että laidunnus voidaan järjestää suurillakin tiloilla.
Laiduntaminen kuuluu nautojen luontaiseen käyttäytymiseen. Se parantaa jalkavaivoja, vähentää utaretulehduksia ja helpottaa poikimisia. Tilavalla laitumella eläimet pystyvät syömisen ja lepäämisen ohessa seurustelemaan toistensa kanssa helpommin kuin ahtaissa tiloissa. Stressi ja häiriökäyttäytyminen vähenevät.
Laidunnuksesta hyötyy myös luonnon monimuotoisuus. Lantaläjissä elää monenlaisia selkärangattomia lantakuoriaisista kärpäsiin ja lieroihin. Ne puolestaan tarjoavat ravintoa linnuille kuten kottaraisille ja pääskyille. Myös monet kasvilajit ovat sopeutuneet laidunnukseen. Monimuotoisin eliölajisto elää pysyvillä luonnonlaitumilla, joiden maata ei muokata eikä lannoiteta.
Tiloilla, joilla karja laiduntaa, laidunnuksen koetaan harvoin lisäävän työtaakkaa tai kustannuksia sisäruokintaan verrattuna. Aitojen rakentaminen ja eläinten siirrot vievät aikaa, mutta niin vievät myös rehun teko ja eläinten ruokkiminen sisällä. Laidunnus onkin suunnittelu- ja tottumiskysymys.
Maidon ja naudanlihan tuotannon tulisi perustua laidunnukseen aina, kun se on sään puolesta mahdollista. Eläinten hyvinvointia ja luonnon monimuotoisuutta turvaisi laidunnuksen säätäminen pakolliseksi kaikille nautatiloille.