On toukokuun 13 päivä. Katselen Oulankajoen talvista asua – joki on melkein kokonaan umpijäässä. Pieni avoin sula uoma Kiutakönkään alapuolella. Ilma synkkenee nopeasti ja taivaalta alkaa tulla ensin rakeita, sitten isoja lumihiutaleita. Ja ailahtelevan kevätsään tapaan kohta paistaa aurinko täydeltä terältä.
Kiutaköngäs jymyää ja kohisee joen vähävetisyydestä huolimatta tapansa mukaan. Veden pinta on reilut kolme metriä alle huipputulvalukemien. Eihän tämän näin pitänyt mennä – tarkoitukseni oli päästä aistimaan jokakeväinen luonnon näytelmä, Oulankajoen kevättulva.
Tämä kevääntulo maistuu ihan Eino Leinon kevättalvelta:
”Laulu kevättalvella
Sula jääni, suo mun vieriä, virrata vapaana”,
näin keväälle huokasi talvi.
”Kenties, jos päivän on tahto niin, me vuotamme kai vielä viikon, kaks, kenties, kenties”, kevät lauloi.
Oli miten oli, kyllä se kevään lämpö tänäkin vuonna tulee jossakin vaiheessa. Hidas ja viipyilevä kevään tulo ennakoi rajua kevättulvaa. Ympäristöhallinnon ennusteen mukaan tulvahuippu saavutetaan Oulankajoen vesistössä todennäköisimmin 26.5.2017. Saapa nähdä.
Viipyilevä kevät ennakoi myös ilmastoskeptikkojen heräämistä. Ilmastonmuutos ja ihmisen rooli muutoksessa on helppo kiistää ihmismieltä kiinnittävällä, tuoreimmalla kokemuksella säästä. Totta on se, mitä nyt koemme ja tunnemme, mutta yksittäisen havainnon kautta ei voi yleistää.
Onneksi emme ole yksittäisten hetkellisten havaintojen ja miesmuistin varassa. Oulangan tutkimusasema ja Suomen ympäristökeskus ovat keränneet Oulankajoen käyttäytymisestä seurantatietoa vuodesta 1966 lähtien. Kuinka poikkeuksellinen tämä kevään tulo on verrattuna koko seurantajaksoon? Onko Oulangan tulvimisessa tapahtunut muutoksia viimeisten 50 vuoden aikana? Mitkä ovat ääriarvot tuolla seuranta-ajalla?
Oulangan kevättulva on aikaistunut noin kahdella viikolla 50 vuotisen (1966–2016) mittaushistorian aikana. Keskimäärin Oulankajoen tulvapiikki ajoittuu toukokuun 18:lle päivälle, jolloin veden korkeus on ollut 312 senttiä. Myöhäisimmillään Oulankajoki luopui jääkannestaan vuonna 1971, jolloin joki vapautui jäistä vasta kesäkuun ensimmäisenä päivänä. Toisessa äärilaidassa ovat vuodet 1990 ja 2011, jolloin jäät lähtivät jo 28 huhtikuuta.
Mittaushistorian rajuin tulva on koettu 22.5.1973, jolloin jokiveden pinta ulottui Oulankajoen ylittävän sillan betonipilariin kiinnitetyn mittalaatan mukaan 478 sentin korkeudelle. Tuona päivänä Oulankajoessa vettä virtasi enimmillään 462 kuutiometriä sekunnissa. Oulankajoki on nimensä veroinen tulviva vesi. Suurimman ja pienimmän virtaaman välinen ero on 150-kertainen.
Maksimivirtaaman (462 kuutiometriä/sekunti) ja minimivirtaaman (3,1 kuutiometriä/sekunti) ero kertookin paljon Oulankajoen luonteesta. Kesäkuivien aikana leppeästi Paanajärveä kohti mutkitteleva joki muuttuu keväisin rajuksi ja väkivaltaiseksi tulvivaksi vedeksi. Tulva onkin jokakeväinen nähtävyys.
Tänä keväänä palataan entisaikaan, jossa jääkansi juroo joella pitkälle toukokuuta ja tulva saavuttaa huippunsa toukokuun lopulla. Viime vuosina jäiden lähtö on ajoittunut keskimäärin kuukauden varhaisemmalle ajalle verrattuna 50 vuotta sitten vallinneeseen tilanteeseen. Tulvan aikaistuminen keväällä kielii etenkin kevään muuttuneista lämpötiloista. Kun Oulankajoki myös jäätyy noin kuukauden myöhemmin syksyllä, jääpeitteinen aika on lyhentynyt 50 vuodessa lähes kahdella kuukaudella (noin 50 vuorokautta).
Suomen ympäristökeskuksen vesistöennusteen mukaan maksimivedenkorkeus saavutetaan todennäköisimmin 26.5.2017. Karhunkierros Nuts:iin osallistuvat ultramaratoonarit pääsevät näin ammentamaan energiaa omaan suoritukseensa alkuvoimaisesta Oulangan kevättulvasta.
Linkit:
Kiutakönkään webkamera http://oulankalw.oulu.fi/outacam.html
Oulankajoen vedenkorkeusseuranta ja ennusteet: http://wwwi2.ymparisto.fi/i2/73/q7300100y/wqfi.html
Oulankajoen kevättulvaa 2015 ja 2016 – video https://youtu.be/RUm9bXVguw8