• Mikä #muutos?
  • Podcastit
  • Artikkelit
  • Blogit
  • Pääkirjoituksia
  • Kirjoittajat
  • Yhteystiedot

Hei!

#muutos on siirtynyt Suomen Luonto -lehden sivuille. Tämä sivusto ei päivity enää. Pääset lukemaan tuoreita juttuja klikkaamalla linkkiä!

Uusi #muutos-sivusto »

Kukinnan ajankohta vaikuttaa viljelykasvin pölytykseen

22.2.2019

Marjaana Toivonen

Marjaana Toivonen on agroekologi, joka tutkii maiseman ja viljelymenetelmien vaikutuksia viljelykasvien hyönteispölytykseen. Blogissa hän pohtii ruoan tuotannon ja ympäristönsuojelun suhdetta ja keinoja säilyttää maatalousluonnon monimuotoisuus.

Samalta kirjoittajalta

Lupiinien siitepöly saattaa haitata kimalaisten lisääntymistäTodellinen ruoan omavaraisuus kattaa myös tuotantopanoksetNaudanlihan ekologisuus riippuu siitä miten tuotanto järjestetäänUralinkimalainen saattaa runsastua nopeasti - kattavaa tietoa kimalaiskantojen muutoksista odotellaan vieläKuinka pölytyshäkki rakennetaan? – Tutkimustyö vaatii monenlaisia taitoja
alkaloidi biodiversiteetti huoltovarmuus Ilmastonmuutos kimalaiset kumina laidunnus lupiini maatalous naudat omavaraisuus pölyttäjäseuranta pölyttäjät pölytys ruoantuotanto tuotantopanokset tutkimus uralinkimalainen vieraslaji

Viljelykasvien pölytystä auttaa paitsi pölyttäjien suojelu myös kasvien kukinnan ajoittaminen pölyttäjien runsaushuippuun. Rypsillä tämä voi onnistua kylvöä myöhästyttämällä.

Kun viljelijä haluaa parantaa viljelykasvin pölytystä, häntä neuvotaan hankkimaan pellon laitaan mehiläispesiä, välttämään kemiallisia torjunta-aineita, kylvämään erilaisia mesikasveja ja säästämään viljelemättömiä alueita. Nämä toimet lisäävät pölyttäjien määrää maisemassa. Harvemmin sen sijaan puhutaan viljelykasvin kukinnan ajankohdasta ja sen yhteydestä pellolla ahkeroivien pölyttäjien määrään. Aihe nousi juuri julkaistun tieteellisen artikkelimme keskiöön sattumalta.

Aloittaessani rypsin pölytystutkimusta vuonna 2017 tarkoituksenani oli keskittyä siihen, kuinka peltoa ympäröivä maisema ja torjunta-aineiden käyttö vaikuttavat pölytyksen onnistumiseen. Hyvissä ajoin kevättalvella tutkin karttoja, soittelin uusmaalaisille viljelijöille ja valitsin 34 tulevan kesän rypsilohkoa mukaan tutkimukseen.

Toukokuussa havahduin valtavaan vaihteluun tutkimuslohkojen kylvöajoissa. Aikaisimmat viljelijät ilmoittivat kylväneensä rypsin jo toukokuun alkupuolella, moni aikoi kylvöille kuun puolivälissä, ja jotkut kertoivat odottavansa kaikessa rauhassa kuun loppuun tai kesäkuun puolelle. Huolestuin. Aikaiset ja myöhäiset lohkot kukkisivat täysin eri aikoihin. Miten se vaikuttaisi tutkimuksen tuloksiin?

Ensimmäisten rypsien kukkiessa viimeisenä kylvetyt olivat vasta taimella.

Ensimmäiset rypsit avasivat kukkansa kesäkuun lopulla samaan aikaan, kun viimeisenä kylvetty rypsi vasta nousi taimelle. Maastoryhmämme alkoi kiertää kukkivilla lohkoilla havainnoimassa pölyttäjien vierailuja rypsin kukissa.

Alkuun juuri mitään havainnoitavaa ei ollut, vaikka sää oli kohtuullinen. Heinäkuun puolella pölyttäjäliikenne pelloilla onneksi vilkastui. Kuun loppua kohden havainnoitsijoilla alkoi tulla yhä useammin kiire. Neljän neliömetrin kokoisilla seurantaruuduilla saattoi ahkeroida samaan aikaan useita tarhamehiläisiä ja kimalaisia.

Pölyttäjien vierailuja rypsin kukissa laskettiin joka lohkolla neljällä havaintoruudulla kolme kertaa kukinnan aikana.

Aineiston analysointi vahvisti maastossa syntyneen havainnon: pölyttäjien vierailut rypsin kukilla lisääntyivät kesän edetessä. Koska tärkeimmät pölyttäjät olivat tarhamehiläisiä ja kimalaisia, runsastumisen syynä saattoi olla niiden yhdyskuntien kasvu rypsin kukintakauden aikana.

Myös pölyttäjien muiden ravinnonlähteiden niukkeneminen voisi johtaa lisääntyneisiin vierailuihin rypsillä. Muiden kukkien vähenemisestä ei kuitenkaan havaittu merkkejä. Tutkimuspeltojen pientareilla kukkivien mesikasvien määrä päinvastoin lisääntyi rypsin kukinnan aikana.

Kukkakäyntien lisääntyessä siementen määrä rypsin liduissa lisääntyi. Kokonaissatoon kukinnan ajankohta ei kuitenkaan vaikuttanut, sillä aikaiset rypsit hyödynsivät pidemmän kasvuajan tuottamalla enemmän haaroja ja kukkia. Toisaalta tällainen heikon pölytyksen kompensointi kuluttaa ravinteita ja vettä. Hyvin pölyttynyt kasvi ohjaa resurssit tehokkaammin siementen tuottamiseen.

Pölyttäjien määrä nousi suurimmaksi myöhään kukkineilla rypsipelloilla. Mantukimalainen (kuvassa) oli tarhamehiläisen jälkeen yleisin rypsin pölyttäjä.

Olen iloinen, että kukinta-ajankohdan vaikutus pölytyksen onnistumiseen nousi tutkimuksessamme esiin. Aihetta on tutkittu viljelykasveilla erittäin vähän. Olisi jännittävää tietää, kärsivätkö muutkin aikaisin kukintansa aloittavat kasvit pölyttäjien puutteesta. Kannattaisiko yksivuotisten hyönteispölytteisten kasvien kylvöä viivästyttää pölytyksen tehostamiseksi? Toivottavasti tulevat tutkimukset tuovat lisävalaistusta asiaan.

kukinta-aikapölyttäjätrypsisato
Suomen Luonto #muutos-verkkolehti | Itälahdenkatu 22 B, 00210 Helsinki