Glyfosaattia sietävän gm-soijan tuonti Eurooppaan lisääntyy. Myös suomalainen kuluttaja vaikuttaa torjunta-aineiden käyttöön amerikkalaispelloilla.
Kesän kuivuus on verottanut viljelykasvien satoja niin Suomessa kuin muualla Euroopassa. Tällä viikolla Maaseudun Tulevaisuus uutisoi, että kotieläimille syötettävien valkuaiskasvien kuten rapsin heikot sadot voivat johtaa ensi talvena rehupulaan, jota EU paikkaa lisäämällä geenimuunnellun soijan tuontia Yhdysvalloista (MT 6.8.2018).
Myös Suomeen soijaa tuodaan sikojen ja siipikarjan rehuksi Etelä-Amerikasta ja Yhdysvalloista. Noin puolet täällä käytettävästä soijasta on geenimuunneltua.
Kun suomalaiset lihatalot aloittivat gm-soijan maahantuonnin runsas kymmenen vuotta sitten, sen turvallisuudesta keskusteltiin vilkkaasti. Toisin on nyt. ”On huomattu, että gm-soijaa voidaan käyttää elintarvikeketjussa turvallisesti. Asenteet sitä kohtaan ovat muuttuneet myönteisemmiksi.” Elintarviketeollisuusliiton toimialapäällikkö Pekka Heikkilä muotoilee Maaseudun Tulevaisuudessa (MT 6.8.2018).
Epäilen, että valtaosa suomalaisista ei tiedä, miten gm-soija käytännössä eroaa perinteisestä soijasta. Ilman tietoa on vaikea olla mitään mieltä.
Gm-soija on tehty geenimuuntelun avulla vastustuskykyiseksi rikkakasvien torjunta-aineelle glyfosaatille. Muun muassa kauppaniemellä Roundup myytävä glyfosaatti estää kasvien proteiinisynteesiä tappaen kaikki kasvit, joilla vastustuskykyä ei ole. Gm-soijaa viljeltäessä glyfosaattia voidaan ruiskuttaa kasvavaan soijakasvustoon rikkakasvien tappamiseksi. Perinteisiä soijalajikkeita viljeltäessä tätä mahdollisuutta ei ole.
Gm-soijan käyttö eläinten rehuna ei aiheuta vaaraa suomalaisille kuluttajille. Sen sijaan gm-soijan viljely aiheuttaa ongelmia tuotantomaissa.
Kuten arvata saattaa, gm-soijan viljelyssä käytetään paljon glyfosaattia. Alkuun glyfosaatti korvaa muita, valikoivampia ja tehottomampia rikkakasvien torjunta-aineita. Runsaan glyfosaatin käytön synnyttämä kova valintapaine tekee kuitenkin ajan myötä osan rikkakasveista vastustuskykyiseksi aineelle. Niinpä gm-soijan viljelijät turvautuvat glyfosaatin lisäksi enenevässä määrin myös muihin torjunta-aineisiin. Ilmiöstä raportoi laaja yhdysvaltalaistutkimus pari vuotta sitten.
Luonnon monimuotoisuuteen glyfosaatti vaikuttaa kielteisesti, sillä se hävittää valikoimatta sellaisetkin luonnonkasvit, joista viljelijälle ei ole haittaa. Samalla niukkenee peltoympäristön eläinten kuten lintujen ja hyönteisten ravinto. Glyfosaatin epäillään aiheuttavan haittaa myös maaperäeliöille ja ihmisille. Kansainvälinen syöväntutkimuslaitos IARC on luokitellut aineen ”todennäköisesti syöpävaaralliseksi”.
EU:ssa glyfosaatin turvallisuudesta on kiistelty kiivaasti. Viime syksynä EU-komissio päätti jatkaa aineen myyntilupaa viidellä vuodella. Huoli glyfosaatin käytöstä eurooppalaispelloilla tuntuu tekopyhältä, kun samaan aikaan täällä syödyt possut, broilerit ja kananmunat kasvavat amerikkalaisella gm-soijalla, joka edistää glyfosaatin käyttöä Atlantin takana.
Jotta eläintuotteiden kuluttajalla olisi mahdollisuus vaikuttaa, kotieläinten syömistä rehuista pitäisi kertoa mahdollisimman avoimesti ja ymmärrettävästi. Rehutieto tulisi löytyä elintarvikepakkauksista tai vähintään valmistajien nettisivuilta.
Olipa ulkomainen soijarehu geenimuunneltua tai ei, sille löytyy eläinten ruokinnassa myös kotimaisia vaihtoehtoja kuten rypsi, rapsi, herne, härkäpapu ja viljat. Vastuullisinta on syödä tuotantopanoksia myöten suomalaista ruokaa, koska silloin emme sälytä ruokamme ympäristövaikutuksia muiden niskaan.