”Meillä ei ole taloissamme paljoakaan emmekä silti ole köyhiä vaan tyytyväisiä. Köyhät ovat niitä, jotka syövät omansa lisäksi muilta ja jäävät silti nälkäisiksi. Mitä enemmän he syövät muilta, sen nälkäisemmiksi he tulevat. Kuka siis on köyhä?”
– Intialaisen baiga-alkuperäiskansan edustajat kirjassa Kirjeitä tulevaisuudesta – Ääniä maapallon säästymisestä. Toim. Antti Salminen, Siemenpuu-säätiö 2017.
Suomalaisten ekologinen jalanjälki kuuluu maailman suurimpiin. Jos kaikki maailman ihmiset kuluttaisivat kuten suomalaiset, edes kolme maapalloa ei riittäisi kattamaan luonnonvarojen kestävää kulutusta. Baiga-kansan sanoin olemme köyhiä, sillä syömme jatkuvasti muilta.
Ruoka on yksi suurimpia ympäristökuormituksen aiheuttajia liikenteen ja asumisen ohella. Vaikka elintarviketuotannon omavaraisuus on Suomessa korkea, suuri osa tuotantopanoksista kuten polttoaineista, rehuista, lannoitteista ja koneista on ulkomaisia. Ruokavalinnoillamme on vaikutusta maailman eri kolkissa. Esimerkiksi suomalaisten ruoankulutukseen liittyvistä luonnon monimuotoisuusvaikutuksista yli 90 % syntyy ulkomailla.
Suomalaiset ovat hyvin koulutettuja ja tietoisia ympäristöongelmista. Liian harvalla riittää kuitenkaan rohkeutta muuttaa totuttua elämäntapaa. Esimerkiksi tuoreen Ylen julkaiseman kyselyn mukaan lähes 60 % suomalaisista pitää ilmastonmuutosta erittäin vakavana ongelmana. Silti suomalaisten lihankulutus on jatkanut kasvuaan, eikä lentomatkailunkaan ole uutisoitu vähentyneen. Julkinen keskustelu painottuu talouskasvun ja kulutuksen positiivisiin puoliin, ei kulutuksen hillitsemiseen.
Viime syksynä BioScience-tiedelehti julkaisi maailman tieteentekijöiden varoituksen, jonka mukaan liiallisen ja epätasaisesti jakautuvan aineellisen kulutuksen ja väestönkasvun aiheuttamat ekologiset ja yhteiskunnalliset ongelmat uhkaavat koko ihmiskunnan tulevaisuutta. Lausunnon allekirjoitti yli 15000 tutkijaa eri puolilta maailmaa.
Lausunto peräänkuuluttaa nopeita ja järeitä toimia muun muassa luonnontilaisten ympäristöjen suojelemiseksi ja ennallistamiseksi, kasvissyönnin lisäämiseksi, väestönkasvun rajoittamiseksi ja fossiilisten polttoaineiden korvaamiseksi. Ratkaisuksi ehdotetaan myös talouden uudistamista siten, että hyvinvointi jakautuu tasaisesti ja kulutuksen todelliset vaikutukset ympäristöön huomioidaan.
Päättäjillä on erityinen vastuu yhteiskuntien ohjaamisesta kestävään elämäntapaan. Myös jokainen yksilö vaikuttaa valinnoillaan. Rohkaisevaa on, että kulutuksen vähentäminen ei välttämättä laske hyvinvointia, kunhan perustarpeet on täytetty. Kohtuullinen niukkuus voi tehdä elämästä terveellisempää, kiireettömämpää ja henkisesti rikkaampaa.