• Mikä #muutos?
  • Podcastit
  • Artikkelit
  • Blogit
  • Pääkirjoituksia
  • Kirjoittajat
  • Yhteystiedot

Hei!

#muutos on siirtynyt Suomen Luonto -lehden sivuille. Tämä sivusto ei päivity enää. Pääset lukemaan tuoreita juttuja klikkaamalla linkkiä!

Uusi #muutos-sivusto »

Huoli pölyttäjistä yhdistää maanviljelijöitä, ympäristönsuojelijoita ja tutkijoita

19.7.2017

Marjaana Toivonen

Marjaana Toivonen on agroekologi, joka tutkii maiseman ja viljelymenetelmien vaikutuksia viljelykasvien hyönteispölytykseen. Blogissa hän pohtii ruoan tuotannon ja ympäristönsuojelun suhdetta ja keinoja säilyttää maatalousluonnon monimuotoisuus.

Samalta kirjoittajalta

Lupiinien siitepöly saattaa haitata kimalaisten lisääntymistäTodellinen ruoan omavaraisuus kattaa myös tuotantopanoksetNaudanlihan ekologisuus riippuu siitä miten tuotanto järjestetäänUralinkimalainen saattaa runsastua nopeasti - kattavaa tietoa kimalaiskantojen muutoksista odotellaan vieläKuinka pölytyshäkki rakennetaan? – Tutkimustyö vaatii monenlaisia taitoja
alkaloidi biodiversiteetti huoltovarmuus Ilmastonmuutos kimalaiset kumina laidunnus lupiini maatalous naudat omavaraisuus pölyttäjäseuranta pölyttäjät pölytys ruoantuotanto tuotantopanokset tutkimus uralinkimalainen vieraslaji

Pölyttäjien väheneminen uhkaa luonnon monimuotoisuutta ja ruoan tuotantoa. Suomen tilanteesta tiedetään toistaiseksi vähän.

Kun rypsi aloitti kukintansa Uudellamaalla juhannuksen jälkeen, minulle koitti kesän kiireisin aika. Kahden maastotyöntekijän kanssa kierrämme rypsipelloilla ympäri maakuntaa ja seuraamme pölyttäjien vierailuja rypsin kukilla. Tavoitteena on selvittää, kuinka ympäröivä maisema ja viljelymenetelmät vaikuttavat rypsin pölyttäjiin ja pölytykseen.

Rypsillä yksittäinen kasviyksilö ei pölytä kunnolla itseään, vaan runsas ja laadukas sato vaatii ristipölytyksen. Sitä tekevät sekä tuuli että hyönteiset. Tarhamehiläisten avulla rypsin satoa voidaan nostaa 15–30 %. Tarhamehiläisiä on kuitenkin aivan liian vähän peltojen pölytystarpeeseen nähden, joten paljon jää riippumaan luonnonvaraisista pölyttäjistä.

Viime viikkojen aikana olen nähnyt rypsin kukilla touhuamassa kimalaisia, erakkomehiläisiä ja muita pistiäisiä, kukkakärpäsiä, muita kärpäsiä, sääskiä ja perhosia. Periaatteessa mikä vain kukilla vieraileva eläin voi kuljettaa siitepölyhiukkasia kukasta ja kasvista toiseen.

Erakkomehiläinen suuntaa rypsin kukalle.

Kansainvälisen IPBES (Intergovernmental Platform on Biodiversity and Ecosystem Services) -paneelin julkaiseman raportin mukaan luonnonvaraisten pölyttäjien monimuotoisuus ja runsaus ovat vähentyneet ainakin läntisessä Euroopassa ja Pohjois-Amerikassa. Tiedon puute vaikeuttaa tilanteen arvioimista muualla, myös Suomessa. Pölyttäjäkantojen muutosten seuraamiseksi tarvittaisiin pitkäaikaisia seurantatutkimuksia.

Pölyttäjien väheneminen vaikuttaa väistämättä ruoan tuotantoon. Suomalaisista viljelykasveista hyönteispölytteisiä ovat rypsin ohella muun muassa rapsi, härkäpapu, kumina, tattari, marjat ja hedelmät. Maailmanlaajuisesti yli kolme neljäsosaa viljelykasveista on riippuvaisia tai hyötyy hyönteispölytyksestä.

Pölyttäjien laskentaa rypsipellon pientareella.

Kun keväällä soittelin rypsinviljelijöille ja pyysin lupaa tehdä tutkimusta heidän pelloillaan, kukaan ei kieltäytynyt. Moni mainitsi pitävänsä tutkimusaihetta tärkeänä. Jotkut kertoivat ihmetelleensä pölyttäjien vähäisyyttä omilla pelloillaan tai alkoivat muistella 1980-luvun suuria rypsisatoja, joista nykyviljelijät vain haaveilevat.

Agroekologille hyönteispölytys onkin kiitollinen tutkimusaihe, sillä se korostaa maatalouden ja ympäristönsuojelun yhteisiä tavoitteita. Huoli pölyttäjistä ja halu parantaa pölytystä yhdistävät ihmisiä. Samassa veneessä kaikki lopulta ovat.

maanviljelypölyttäjätruoantuotantorypsi
Suomen Luonto #muutos-verkkolehti | Itälahdenkatu 22 B, 00210 Helsinki