• Mikä #muutos?
  • Podcastit
  • Artikkelit
  • Blogit
  • Pääkirjoituksia
  • Kirjoittajat
  • Yhteystiedot

Hei!

#muutos on siirtynyt Suomen Luonto -lehden sivuille. Tämä sivusto ei päivity enää. Pääset lukemaan tuoreita juttuja klikkaamalla linkkiä!

Uusi #muutos-sivusto »

Pellolle perustettavat kesantokaistat tukevat biologista tuholaistorjuntaa

22.2.2018

Marjaana Toivonen

Marjaana Toivonen on agroekologi, joka tutkii maiseman ja viljelymenetelmien vaikutuksia viljelykasvien hyönteispölytykseen. Blogissa hän pohtii ruoan tuotannon ja ympäristönsuojelun suhdetta ja keinoja säilyttää maatalousluonnon monimuotoisuus.

Samalta kirjoittajalta

Lupiinien siitepöly saattaa haitata kimalaisten lisääntymistäTodellinen ruoan omavaraisuus kattaa myös tuotantopanoksetNaudanlihan ekologisuus riippuu siitä miten tuotanto järjestetäänUralinkimalainen saattaa runsastua nopeasti - kattavaa tietoa kimalaiskantojen muutoksista odotellaan vieläKuinka pölytyshäkki rakennetaan? – Tutkimustyö vaatii monenlaisia taitoja
alkaloidi biodiversiteetti huoltovarmuus Ilmastonmuutos kimalaiset kumina laidunnus lupiini maatalous naudat omavaraisuus pölyttäjäseuranta pölyttäjät pölytys ruoantuotanto tuotantopanokset tutkimus uralinkimalainen vieraslaji

Tuoreen tutkimuksen perusteella viljapellolle perustettavat monivuotiset luonnonhoitopeltokaistat auttavat kirvojen torjunnassa. Kaistoista hyötyvät kirvoja saalistavat pedot.

Tehdessäni väitöskirjaa luonnonhoitopeltojen vaikutuksesta luonnon monimuotoisuuteen juttelin usein viljelijöiden kanssa heidän huolistaan ja toiveistaan näihin peltoihin liittyen. Luonnonhoitopellot ovat kasvipeitteisiä kesantoja, joita viljelijät perustavat ja hoitavat vapaaehtoisesti ympäristökorvausta vastaan.

Luonnonhoitopellot ovat viljelemättömiä hoidettuja kesantopeltoja. Ne voi perustaa koko peltolohkolle tai osalle siitä. Kylvössä käytetään esimerkiksi nurmi- ja niittysiemenseoksia.

Yleisin huoli luonnonhoitopeltoihin liittyen oli rikkakasvien runsastuminen. Ymmärrän sen, sillä joskus heikosti onnistunut kylvö yhdistettynä torjunta-aineiden käyttökieltoon antaa ylivallan pelto-ohdakkeen ja -valvatin kaltaisille kestorikkakasveille.

Sen sijaan minun oli vaikeampi ymmärtää silloin tällöin kohtaamaani huolta siitä, että luonnonhoitopellot levittävät tuholaisia viereisiin viljelykasvustoihin. Teoriassa asian pitäisi olla päinvastoin: Tuholaiset suosivat yhden kasvilajin kasvustoja, kun taas monet niiden luontaisista vihollisista ovat riippuvaisia monimuotoisesta kasvillisuudesta. Tutkimustietoa juuri luonnonhoitopeltojen vaikutuksesta tuholaisten torjuntaan Suomen oloissa ei kuitenkaan ollut.

Nyt asiaa on korjattu yhden julkaisun verran. Tuore artikkelimme kertoo, että viljapellolle perustettavat kaistamaiset luonnonhoitopellot pikemmin hillitsevät kuin synnyttävät tuholaisongelmia. Juttu keskittyy ohraan ja sen tuholaiseen tuomikirvaan.

Tuomikirvoja ohrassa. Tuomikirva on yleisin viljojen kirva Suomessa. Touko-kesäkuun vaihteessa syntyvä siivellinen kirvasukupolvi lentää talvi-isännältään tuomelta viljakasvustoihin joko suoraan tai luonnonheinikoiden kautta.

Peltokokeessa veimme kahtena vuonna kirvoilla saastutettuja kasveja luonnonhoitopeltokaistoille ja viljakasvustoon eri etäisyyksille kaistoista. Pahana kirvavuonna kirvojen määrä lisääntyi hitaimmin kaistoilla ja nopeimmin pellon keskellä kauimpana kaistoista. Heikkona kirvavuonna kirvamäärät pysyivät matalina kaikkialla. Lisäksi veimme koepelloille kirvoja tarralapuille kiinnitettyinä syötteinä. Kaistoilla syöttikirvat katosivat todennäköisemmin kuin pellolla, mikä kertoo kirvoja saalistavien petojen vaikutuksesta.

Ohran kasvatusta koetta varten. Siirsimme kirvoja ruukuissa kasvaville kasveille ja kuljetimme ruukut koepelloille eri etäisyyksille luonnonhoitopeltokaistoista. Sen jälkeen seurasimme, kuinka kirvamäärät ruukuissa muuttuivat.

Kirvojen luontaisia vihollisia kuten maakiitäjäisiä, lyhytsiipisiä ja hämähäkkejä pyydystimme kolmena vuonna maahan upotettujen kuoppa-ansojen avulla. Monivuotisilla kaistoilla petojen määrät olivat korkeimmillaan kesän alussa peltojen ollessa vielä paljaita. Kesäkuun puoliväliin mennessä osa pedoista siirtyi viljelykasvustoihin saalistamaan, sillä kaistojen petomäärät laskivat ja peltojen petomäärät nousivat.

Kuoppa-ansa on maahan upotettu purkki, jossa on sisällä suolaliuosta ja tippa tiskiainetta. Päällä oleva katos estää ansapurkin tulvimisen sateen seurauksena.

Nyt julkaistun artikkelin takana on hurja määrä työtä, vaikeuksien kautta oppimista, lukemattomia tutkimuksessa avustaneita ihmisiä ja kymmeniä tuhansia laskettuja kirvoja ja niiden luontaisia vihollisia. Ehkä juuri tutkimuksen työläyden ja haasteiden takia olen valmiista artikkelista erityisen onnellinen.

Luonnonhoitopeltokaista talvella.
biologinen torjuntaekosysteemipalvelutkesannotkirvatluonnonhoitopellottuholaisetvilja
Suomen Luonto #muutos-verkkolehti | Itälahdenkatu 22 B, 00210 Helsinki