Pian koulut alkavat ja lapsille opetetaan jälleen, että lehmät ammuvat, lampaat määkivät ja hevoset hirnuvat. Todellisuudessa näin ääntelee hätääntynyt eläin. Kun opetussuunnitelmissa eletään virtuaalisten oppimisympäristöjen ja mobiilivälineiden kiima-aikaa, todellinen maailma ja sen ihmeet unohtuvat. Ihan oikeasti: Farm Heroes Saga ja The Sims tarjoavat ihan muita kuin elämän taitoja.
Kun nauta on tyytyväinen, se tuhahtelee. Sen hampaat rapistavat heinää raastaessaan ruokaa laitumelta. Märehtiessään se maiskuttaa vienosti. Välillä ynähdellään ja mölähdellään, koska laumaeläimen on tärkeää pitää yhteyttä kavereihin. Hevonenkin juttelee ensisijaisesti lajitovereilleen eikä ihmiselle – yleensä hörähdellen. Sen kuuluvin ääni on kavioiden jytinä. Lampaat ovat hiljaisimpia (joku saattaa olla tästä eri mieltä). Joskus ne tulevat vierelle aivan huomaamatta, ja ensimmäinen aistimus on, kun ne työntävät päänsä kättäsi vasten rapsuteltavaksi. Lämmin villa tuntuu sormiin paljon miellyttävämmältä kuin älylaitteen tahmainen näyttö.
Kotieläintilojen määrän vähentyessä maaseutu hiljenee. Äänien, hajujen ja elämysten maailma ohenee. Tämä konkretisoitui minulle vieraillessani kaksi vuotta sitten Ruotsin Finnskogenissa sijaitsevalla museotilalla, joka oli entisöity 1800-luvun mukaiseen asuun. Kaikki ei kuitenkaan ollut aivan kohdallaan, koska maiseman avoimuutta ylläpidettiin raivaussahan avulla. Eläinten puuttuessa museomaisema oli tyhjä elämästä.
Kun eläintenpito lakkaa, elämän kirjo katoaa myös konkreettisesti. Lähes joka neljäs Suomen uhanalainen laji on riippuvainen perinnebiotoopeista eli luonnonniityistä ja -laitumista. Nämä lajit vaativat laidunnusta ja niittoa selviytyäkseen alati umpeenkasvavassa maailmassa. Hoitotoimenpiteet ylläpitävät myös pohjoisessa mittakaavassa häkellyttävää lajirikkautta. Tutkimusten mukaan niittoniityllä voi olla jopa 39 kasvilajia neliömetrillä (Pykälä 2001); siihen päälle vielä hyönteiset ja sienet, niin voidaan puhua maamme monimuotoisimmasta elinympäristötyypistä.
Vieläkö suomalaisella lapsella on mahdollisuus tutustua maatalousluonnon monimuotoisuuteen ja sen ylläpitäjiin – lehmiin, lampaisiin ja hevosiin – reaaliajassa ja kaikkia aisteja hyödyntäen? Tilastot osoittavat että on, mikäli muksun saa houkuteltua virtuaalielämästä todellisuuteen. Tilanne ei tosin ole paranemaan päin, sillä viimeisen 30 vuoden aikana kotieläimiä on Suomessa ollut vuosi vuodelta yhä harvemmalla maatilalla. Erityisesti nautojen määrä on romahtanut maatalouden rakennemuutoksen seurauksena. Onneksi lampaita on jälleen melkein yhtä paljon kuin vuonna 1995, jolloin Suomi liittyi EU:hun. Lämmintä villaa on siis tarjolla kosketeltavaksi. Kannattaa aloittaa vaikkapa Metsähallituksen ylläpitämistä perinnetiloista. Eri puolilla Suomea on myös yksityisiä perinnemaisemien esittelytiloja ja maaseutumatkailuun erikoistuneita tiloja. Ja harvoinpa ihan tavallisiltakaan maatiloilta vierailijaa käännytetään pois, kunhan etukäteen varmistaa, sopiiko tulla tutustumaan.
* * *
Tekstin kuvituksena on käytetty kirjoittajan oman materiaalin lisäksi Suomen visuaalisen maisemaseurannan kuvia. Alkuperäiset kuvat ja lisätietoa seurannasta löytyy Muuttuva maalaismaisema -sivustolta.