Hiljaisen kesäkuun jälkeen pölyttäjien aktiivisuus nousi Koillis-Grönlannissa huimasti heinäkuun puolessa välissä. On ollut mielenkiintoista nähdä miten eri lajien runsaus, ominaisuudet, kuten karvaisuus tai käyttäytyminen kukassa, ja kukan rakenne, vaikuttavat pölytyksen onnistumiseen.
Tämänhetkisten tulosten perusteella näyttää siltä, että ylivoimaisesti runsaimpia kukkavierailijoita ovat surviaissääsket ja useimmin vierailijan löytää lapinvuokon kukasta. Lapinvuokko onkin yhä suuremmassa osassa tulevissa tutkimuksissani, sillä erikoisen lisäntymisbiologiansa ansiosta se sopii erinomaisesti pölytysbiologian tutkimuskohteeksi.
Lapinvuokon kukkia vaikuttaa olevan kolmea päätyyppiä, joista osasta löytyy joko siitepölyä tuottavia heteitä tai siemeniksi kypsyviä emejä. Valtaosa kukista on kaksineuvoisia, eli niistä löytyy sekä heteet että emit. Yksi kasviyksilö kasvattaa vain samantyyppisiä kukkia, eli on käytännössä sukupuoleltaan koiras, naaras, tai molempia sukusoluja tuotava hermafrodiitti. Hedekukista löytyy surkastunut emi, joka ei kasvata siemeniä, ja emikukista heteitä, jotka jäävät kääpiökasvuisiksi ja eivät tuota elinkelpoista siitepölyä. Emikukkien tutkiminen siis tarjoaa erinomaisen mahdollisuuden erotella hyönteisten kuljettama siitepöly kukan itsepölytyksestä, sillä näille kukille kulkeutuneen siitepölyn täytyy olla muista yksilöistä peräisin.
Olin myös lukenut aikaisemmista tutkimuksista, että lapinvuokon heteiden ja emien määrä voi vaihdella. Ilmeisesti ympäristön heikko laatu, kuten kuivuus, voi suosia hedekukkia, sillä siitepölyn tuottamiseen kuluu kasvilta vähemmin energiaa kuin siemenien kasvattamiseen. Minulle oli kuitenkin yllätys, että kukat todella muuntelevat ääripäästä toiseen. Hede- ja emikukkia vaikuttaa olevan noin neljäsosa kutakin, ja puolesta kukista löytyy molempia sukusoluja tuottavat rakenteet.
Vastaavanlaisia kaksikotisia kasveja ovat tundrapaju ja tunturikohokki. Nämä kolme lajia, hanhikkien lisäksi, vaikuttavatkin olevan hyönteisten eniten suosimia kukkia. Tähänastisten tulostemme perusteella näyttää siltä, että pölytyskuninkuuden tundralla vievät sukaskärpäset, jotka ovat ylivoimaisesti tehokkaimpia kukkavierailijoita. Tanhukärpäset ovat lähes yhtä tehokkaita, mutta eivät yhtä runsaita ja aktiivisia lentelemään kukasta toiseen.
Kimalaisvierailuja olemme havainneet vain yhden, joten sen perusteella on vaikea vetää johtopäätöksiä lajin pölytystehokkuudesta. Tämä havaittu yksilö pyrähti kukalle vain kuuden sekunnin ajaksi, ja pölytysteho jäi keskitasolle. Pienikokoiset, mutta erittäin runsaat vierailijat, kuten surviais- ja sienisääsket, vaikuttavat olevan kukan pölytyksen kannalta lähes merkityksettömiä. Yllättävää kyllä, siitepölyn syömiseen erikoistuneet kukkakärpäset jäävät pölytyksessä samalle tasolle hyttysten kanssa! Jos siis Lapin-vaelluksella sadattelet hyttysten runsautta, voit yrittää lohduttautua ajatuksella, että myös hyttyset ovat hyödyksi kasvien pölytykselle, eivätkä ainoastaan retkeilijän kiusa.
