Poikkeuksellisen aikainen ja nopeaan tahtiin edennyt kesä ei ole sallinut hengähdystaukoja työn ääreltä. Olen saanut pölytystutkimustiimiini kaivattua vahvistusta Skotlannista, kun kesä-heinäkuun vaihteessa kollegani Gavin Ballantyne, Graham Stone ja Helen Cunnold saapuivat Zackenbergiin.
Olemme keränneet aineistoa hyönteisten vierailuista eri kasveille, ja tallentaneet hyönteiset niiden kantaman siitepölyn dna-määritystä varten. Lisäksi olemme tutkineet kuinka paljon siitepölyä eri vierailijat tuovat mukanaan kukan emille. Hyönteis- ja siitepölyaineistojen lisäksi tutkimme kukkien runsauden muutoksia kesän aikana, sekä eri kukkien siitepöly- ja mesimääriä. Tämän kesän työ luo pohjan ensi kesän tutkimuksille, ja samalla olenkin hahmotellut suunnitelmia tulevaa varten.
Muutamana sade- ja sumupäivänä olemme saaneet kiinni kasvavaa määrää laboratoriotyötä ja aineiston syöttöä tietokoneelle. Tähän mennessä olemme kirjanneet yli 1500 vierailua kukille, keränneet pari tuhatta hyönteistä siitepölyn dna-määrityksiä varten sekä laskeneet lähes 60 000 kukkaa. Vaikka pitkät päivät alkavatkin pikkuhiljaa väsyttää, olen tietysti todella tyytyväinen ja helpottunut, että olemme saaneet kerättyä runsaasti aineistoa hyvien ilmojen ansiosta.
Jos hyvät ilmat ovat pitäneet pölyttäjätutkijat kiireisenä, niin sopulivuosi on tehnyt saman monille Zackenbergin pesimälajille. Itse sopuleihin törmää maastossa harvoin, mutta lumen alta paljastuneet lukuisat talvipesät ja papanakasat kertovat niiden runsaudesta. Sopulit ovat monien petojen, kuten tunturikihujen ja naalien pääasiallista ravintoa. Samalla kun petojen saalistuspaine keskittyy sopuleihin, lintujen munat ja poikaset selviävät paremmin.
Kesä onkin osoittautunut erinomaiseksi monelle pesijälle naalien ja kihujen lisäksi: pulmus- ja suosirrien pesien määrä sijoittuu ennätysvuosien joukkoon. Harvalukuisia haahkoja pesii alueella kaksi paria. Erikoisin havainto lienee suosirri, joka on pariutunut amerikkailaiseen lajistoon kuuluvan palsasirrin kanssa. Pesintä ei tosin tunnu sujuvan täysin mutkattomasti. Suosirrillä pesää huoltavat molemmat emot, kun taas palsasirrillä vain naaras. Siksi palsasirrinaaras ajaa toistuvasti hämmentyneen suosirrikoiraan pois pesältä, kun tämä yrittää kerta toisensa jälkeen osallistua munien hautomiseen. Poikasten pitäisi kuoriutua aivan näinä päivinä, ja odotamme jännitykselle miten niiden käy.
Sopulivuosi mahdollistaa myös tunturikihujen pyytämisen ja rengastamisen pesiltä. Renkaiden lisäksi kihuja on varustettu geopaikantimilla, joiden avulla pystytään selvittämään lintujen muuttoreittejä ja talvehtimisalueita. Edellinen sopulivuosi oli neljä vuotta sitten, ja samalle vuodelle osui myös ensimmäinen matkani Zackenbergin tutkimusasemalle. Pääsin avustamaan, kun tunturikihuja varustettiin geopaikantimilla. Koska tunturikihut talvehtivat pääasiassa valtamerillä kierrellen, niiden käyttämistä talvialueista on niukasti tietoa. Paikantimien avulla on selvinnyt, että kihut lentävät vuosittain jopa 40 000–50 000 km, ja matkat ulottuvat keskimäärin lähes 13 000 kilometrin päähän pesimäsijoilta.
Tunturikihut munivat kesä-heinäkuussa yleensä kolme munaa. Syysmuutto alkaa elokuun lopulla, jolloin linnut suuntaavat Atlantille, ja talvehtivat joulukuusta maaliskuulle Afrikan länsi- ja etelärannikolla. Kevätmuutolta linnut saapuvat takaisin Grönlantiin toukokuun lopulla, joten ne ovat jo paikalla vastaanottamassa kesäkuussa saapuvia hyönteistutkijoita.