Puikkelehdin veneellä luotojen väleistä kohti väljempiä väyliä ja katseeni kiertelee tutuissa merimaisemissa. Havahdun, kun huomaan kalliolla kiveksi liian kulmikkaan harmaan kuution – se on tietokoneen monitori!
Kierros ulkosaaristossa muistuttaa taas, että meri tuo rannoille muutakin kuin raikkaita tuulia ja rakkolevävalleja. Lähes joka saaressa ja luodolla rantakivien lomasta pilkottaa värikkäitä muovinkappaleita ja muuta roskaa. Ehjät hehkulamput ja lasipullot ovat rannoilla niin tavallinen näky, etten aina edes muista niiden olevan saaristomaisemaan kuulumattomia esineitä.
Mistä kaikki tämä roina oikein ajelehtii ulkosaaristoon, kun saaret ovat pitkälti asumattomia ja merialueella liikkuminenkin on paikoin rajoitettua ja luvanvaraista? Ymmärrän, että kaikkialle vellova vesi ei katso karttaan piirrettyjä rajoja. Myrskytuulet voivat huuhtoa mereen laivojen kansilta irtotavaraa, joka saattaa selittää sadat parittomat kenkäparat, pelastusrenkaat ja luodolta löytyneet vanhat luotsitikkaat. Kalastajilta voi päästä karkuun poijujen virkaa toimittavia tyhjiä muovikanistereita ja köydenpätkiä, ehkä jopa verkkojakin. Mutta arkkupakastimet, baarijakkarat, merimiinat ja vastaan kelluva sohvakalusto vaativat jo aktiivisempaa hällä väliä -asennetta ympäröivää meriluontoa kohtaan.
Aavaa merta ja laivaliikennettä ei voi syyttää kaikesta rantaan ajautuvasta roinasta. On arvioitu, että valtaosa meressä olevasta roskasta on peräisin mantereelta.
Meriin kertyvät roskat ovat laajempi ongelma kuin mitä voin tuolla pienellä ulkoluodolla monitori kainalossani hahmottaa. Lähes jokaiselta valtamerialueelta löytyy jo oma valtava roskapyörteensä. Kuvat muoviin tukehtuneista merilinnuista löytyvät netistä muutamalla klikkauksella. Synkän ennusteen mukaan merissämme on vuonna 2050 enemmän muovia kuin kalaa. Jo pelkkä ajatuskin hirvittää.
Poissa silmistä, poissa mielestä – näin on rantaroskista pitkään ajateltu. Kaikkein haitallisinta on kuitenkin se, mitä ei ihmissilmällä näe. Mikromuovia syntyy, kun mereen ja rannoille päätynyt muovijäte hankautuu UV-säteilyn ja aallokon voimasta mikrometrien kokoisiksi, lähes näkymättömiksi hiukkasiksi. Itämereen päätyvistä roskista valtaosan on arvioitu olevan muovia, joten silputtavaa riittää. Jäteveden mukana mereen kulkeutuu myös monenlaisia teollisuuden ja kotitalouksien valmiiksi mikroskooppisen pieniä muovipartikkeleita.
Silmiini osui huolestuttava tiedeuutinen, jossa kerrottiin roskaruuan maistuvan kalanpoikasille luonnollista planktonravintoa paremmin. Muovimuonan mukana eliöihin kertyy haitallisia yhdisteitä, jotka pysyvät pitkään meren ravintoverkoissa. Silmiä ei voi enää ummistaa meriin päätyvältä jätteeltä, sillä ennen pitkää muovi myrkyllisine mausteineen on meren antimissa meidänkin lautasillamme.
Itämeren pinnan alla olevan roskan määrästä ei ole tarkempaa tietoa. On mahdollista, että jopa kolme neljäsosaa mereen päätyvästä roskasta vajoaa pohjaan, joten pohjilta pitäisi löytyä paljon meriluontoon kuulumatonta tavaraa. Olen sukeltanut rannikollamme parikymmentä vuotta, ja vastaan on tullut kaikenlaista. Kun törmään matalan lahdenpohjan kartoitussukelluksella täyteen settiin kuorma-auton renkaita, tekee mieleni päräyttää regulaattoriin pari valittua sanaa. Ja tämä on vasta jäävuoren terävin huippu, näkymättömiin jää vielä monenkirjavaa hylkytavaraa, joka aiheuttaa vaaraa merieliöille pinnan molemmin puolin.
Tänä kesänä kirjaamme muistiin Metsähallituksen tutkimussukelluksilla kasvi- ja eläinlajien lisäksi myös pohjilta löytyneet roskat. Tämä on ensimmäinen kerta, kun merenpohjien roskaantumista kartoitetaan laajemmin. Sadattelun sijaan saan silmä tarkkana bongata pohjilta sinne kuulumattomia esineitä ja räpylänpotku kerrallaan sukeltaa kohti roskattomampaa Itämerta!