Seison petäjävanhuksen juurella. Maisema ympärilläni on tuttu kenelle tahansa luonnossa kulkijalle: tasamittaista taimikkoa, jonka reunalta avautuu hakkuuaukko. Tämä petäjä ei kuitenkaan ole aivan tavanomainen ilmestys nykypäivän metsämaisemassa. Ihmettelen kaarnaa, jonka kilvet ovat tässä silmieni korkeudella kämmenen kokoisia. Osa männyn oksista on jo keloutunut, mutta latvuksessa on vielä vihreääkin. Juurella pilkottaa nokinen palokoro, joka on painunut syvälle runkoon. Puu on ehtinyt kasvaa palon jälkeen reilusti ja kiertänyt koron ympärille puuainesta ja kuorta. Palo on riehunut tällä kankaalla niin kauan aikaa sitten, etten tietäisi siitä mitään, ellei petäjän kylki kielisi.
Yritän arvioida puun ikää. Satoja vuosia, mutta kuinka monia? Suomen todistetusti vanhin mänty on lähes 800-vuotias. Joka tapauksessa on selvää, että täällä Pihtiputaan takamailla asuttiin savupirteissä silloin, kun tämä vanhus oli sirkkataimi.
Silmäilen ympäristöä. Hakkuuaukossa muutaman sadan metrin päässä näkyy seisovan toinenkin petäjävanhus. Kävelen aukossa tutkaillen sahattuja kantoja. Kovin monet niistä ovat paksujen kilpikaarnojen ympäröimiä. Maassa lojuu keloja. Tässä seissyt metsä on ollut vanha ja luultavasti lähes luonnontilainen. Muistelen lukuja: 16 kuluneen vuoden aikana yli 160-vuotiaiden metsien pinta-ala on vähentynyt lähes puolella. Tavallisesti etäisiksi jäävät tilastot realisoituvat nyt silmieni edessä.
Palaan vanhan petäjän luokse ja otan siitä kuvia.
Kotona katselen kuvaa, jonka olen valinnut tämän blogin kansikuvaksi. Kuvassa on kaistale petäjävanhuksen jykevää runkoa ympärillään nuori talousmetsä. Siinä vanhus sinnittelee jäänteenä siitä aarniometsästä, jossa elon kirjo kukoisti paljon rikkaampana kuin nykyisessä taimikossa. Sellaisena näyttäytyy luonto kulkijalle tänään: yksittäiset vanhat puut, pienet koskemattoman metsän laikut, muutamat vetiset suot ja harvat hiljaiset rannat sinnittelevät hakkuiden, ojikoiden ja tonttien ympäröiminä. Jokuset luonnon kirjolle suopeat hehtaarit täällä tuhansien myllättyjen hehtaarien kurimuksessa.
Kuva kertoo luonnon monimotoisuuden ja ihmisen tarpeiden välillä vallitsevista, usein voimakkaista ristiriidoista. Niiden seurauksena luonto joutuu monesti väistämään ja muuntumaan. Noiden ristiriitojen tarkasteluun ja ratkomiseen aion tässä blogissa pureutua. Tervetuloa matkaan!