Alussa olivat suo, kuokka – ja Jussi. Lopussa on puolen miljoonan laina, investointituen takaisinperintä ja avioero. Tai työkyvyttömyyseläke.
Viljelijöiden jaksamisesta – henkisestä ja fyysisestä – ollaan syystä huolissaan. Siinä missä Koskelan Jussin pellonraivaus kävi tehotreenistä, moderni maanviljelijä valjastaa konevoimat käyttöönsä traktorin pukilla istuen ja iltavuoron tullen siirtyy tietokoneen ääreen hoitamaan tukibyrokratian edellyttämät paperihommat kuntoon.
Olen keskustellut useiden maatalousyrittäjien kanssa heidän arjestaan, sekä työssäni ympäristöhallinnon virkamiehenä että tutkimushaastatteluissani. Tarinoista heijastuu ahdistava oravanpyörä. Vaatimukset tuotannon määrän lisäämisestä ja alhaiset tuottajahinnat synkistävät tulevaisuudennäkymiä. Lisäksi maanviljelijän ammatin arvostus on laskenut:
”Ei maanviljelijät saa kavereita. Julkisuudessa me ollaan kaiken pahan alku ja juuri, meille ei mikään riitä. Meillä on kuulemma kauhean isoja uusia hienoja traktoreita ja koneita, joita me ostetaan tukirahoilla. Todellisuudessa sinä olet yksinäinen viljelijä, jolla ei ole varaa palkata yhtään työmiestä. Keli on mitä on, joten sinulla on oltava tehokas kone että itseksesi pystyt sen jonkun sata hehtaaria peltoa hoitamaan. Ei sinulla ole viittä miestä ajamaan hevoskarhia tuonne pellolle. Tämä aika on muuttunut ihan täysin. Ja sitten niiden koneiden hinnat karkaavat ihan käsistä. […] Että tämä on semmoista tuulimyllyjä vastaan tappelua tämä.”
Maaliskuussa maataloustuottajat marssivat traktoreineen Senaatintorille. Mielenilmaus herätti suuren yleisön huomion, mutta sen todelliset vaikutukset mitataan vasta syksyllä. Maatalouden kannattavuuteen ja maanviljelijöiden työn kuormittavuuteen liittyvät ongelmat ovat vaikeita ratkaista. Vaikka myönnetyt kriisituet tulevat tarpeeseen, niillä lääkitään pelkkiä oireita. Taustalla vaikuttavat nykymaatalouden megatrendit, kuten tuotannon tehostuminen, tilakokojen suurentuminen ja tilojen lukumäärän väheneminen. Niitä puolestaan ajavat kansainväliset poliittiset ja taloudelliset ilmiöt, joihin yksilön on hankala vaikuttaa.
Ruohonjuuritason totuus unohtuu usein: suomalainen maatila on yhä perheyritys ja sellaisena sopii huonosti markkinavetoiseen tuotantoon. Tämä kannattaa hintatietoisenkin kuluttajan pitää mielessä ruokakaupan hyllyn äärellä. Kun ostan Suomessa tuotettua ruokaa, ajattelen kiitollisena nyky-Jussia ja toivon hänelle valoisampaa tulevaisuutta.
Lue lisää traktorimarssista:
MTK: Viljelijöiden viesti otettiin vakavasti
Helsingin Sanomat: Traktorimarssi täytti Helsingin keskustan – ”Ei viljelijää – ei ruokaa”
Maaseudun Tulevaisuus: Traktorimarssija pettyi hallitukseen: Joutuu ottamaan lisää lainaa selvitäkseen
* * *
Tekstin kuvituksena on käytetty Suomen visuaalisen maisemaseurannan kuvamateriaalia. Alkuperäiset kuvat ja lisätietoa seurannasta löytyy Muuttuva maalaismaisema -sivustolta.