Kun kirje viimein saapui, se oli paksu. Ohut olisikin ollut pettymys. Äidin tietäväisen hymyn rikkoi jännittynyt värähdys, kun avasin kuoren. Tämä paperikasa oli lopullinen menolippu: matkaoppaani elämään. Valinta oli tehty, ja minä liittyisin maaltamuuton virtaan, joka valui kohti kaupunkeja.
Puristava tunne keuhkoissa oli ennakoivaa koti-ikävää. Täällä olin syntynyt ja kasvanut, tänne olin juurtunut, tänne jäisivät perhe, suku ja koti. Lempipaikat joissa iloitsin ja itkin. Kivet ja kannot joilla istuessa maailman mittasuhteet asettuivat kohdilleen. Toisaalta en halunnut mitään niin paljon kuin karistaa nämä pikkupitäjän pölyt kintuistani. Tahtoni sanoi: minä olen enemmän, minä tarvitsen haasteita, minun pitää oppia uutta ja tulla paremmaksi.
Neljätoista vuotta myöhemmin tiedän päätöksen olleen oikean, mutta tukahtumisen tunne ei ole kadonnut. Minä lähdin maalta, mutta maalaisuus ei lähtenyt minusta. Maailma on kuitenkin armoton, sillä lapsuuden kotimaisemaa ei enää ole, eikä ajassa taaksepäin voi palata. Talot kylmenevät, pellot metsittyvät, kylän raitit autioituvat. Hylätyt kukkaniityt hukkuvat koiranputkien meriin. Kun nuoret lähtivät, vanhat jäivät — ja kun vanhat lähtevät, kukaan ei palaa takaisin. Muistot kuitenkin elävät, ja se tekee muutoksesta niin katkeran.
Ehkä olen sittenkin onnekas. Voin sentään palata vieraisille ja olla masentumatta. Vaikka kulmakunta on muuttunut, tilamme silti elää: peltoja viljellään ja laitumilla laiduntaa karja. Kun naapurit yksi toisensa jälkeen siirtyvät luopumistuelle, sitkeimmät maatalousyrittäjät nousevat yhteisössä näkyvään rooliin. Siinä vertailussa minä, korkeakoulutettu silpputyöläinen, olen selkeästi vähemmän kuin veljeni, joka jäi kun minä lähdin. Vaikkei valintani ollut väärä, aprikoin oliko se liian helppo. Antauduinko muuttoliikkeen vietäväksi? Vieläkö voisin nousta vastavirtaan?
* * *
Tekstin kuvituksena on käytetty Suomen visuaalisen maisemaseurannan kuvamateriaalia. Alkuperäiset kuvat ja lisätietoa seurannasta löytyy Muuttuva maalaismaisema -sivustolta. Kuvat ja teksti eivät suoranaisesti liity toisiinsa, mutta kertovat kumpikin omalla tavallaan samasta ilmiöstä maaseudun maiseman muutoksen taustalla.