Suomen Luonto 4/2016 kertoi hyönteispölytteisten kasvien vähentyneestä sadosta tehoviljellyillä alueilla. Samalla lehti paljasti, että syyksi epäillään hyönteismyrkkynä käytettyjä neonikotinoideja. Uutinen oli jatkoa monille jutuille, joissa on kerrottu pölyttäjähyönteisten, erityisesti vähentyneiden tarhamehiläisten ongelmista.
Miten meidän käy, jos mehiläiset katoavat? Pölytetäänkö Euroopassakin pian kasveja pensselillä ihmisvoimin?
Jotta voisimme turvata pölytyksen, on tiedettävä mitkä lajiryhmät ovat merkittävimpiä: mitkä lajit ovat tärkeitä pölyttäjiä millekin kasvilajeille, ja kuinka monilla eri kasveilla pölyttäjät vierailevat. Kysymys on melko yksinkertainen, mutta vastauksen saamiseksi on tutkittava koko joukkoa erilaisia hyönteisiä kimalaisista kärpäsiin. Tähän kysymykseen tutkimukseni etsii vastausta.
Teen pölyttäjätutkimusta Koillis-Grönlannin kansallispuistossa, Zackenbergin laaksossa sijaitsevalla tutkimusasemalla. Tuskin voisin päästä kauemmaksi rehevästä maalaismaisemasta. Kertoessani ihmisille tutkimuksesta kaikki ovat poikkeuksetta yllättyneet, että Grönlannista löytyy kasveja ja hyönteisiä. Lajeja onkin yllättävän paljon: hyönteispölytteisiä putkilokasveja lähes sata ja eri hyönteislajeja parisen sataa.
Kasvillisuus muistuttaa Lapin tunturipaljakkaa: se on matalaa, maanmyötäistä varvikkoa ja tyynymäisiä rikkokasvustoa. Puita ja pensaita ei ole, harvat suuremmat kasvit kuten tunturiarnikit, eskimoleinikit ja islannintunturiunikot kurkottavat 20 sentin korkeuteen maanpinnasta. Kasvilajistokin on osittain samaa kuin Lapissa, muun muassa rikkoja, kynsimöitä, hanhikkeja ja kuusioita.
Hyönteislajistossa on myös omat erityispiirtensä: valtaosa pölyttäjistä on kärpäsiä, kimalaislajeja on vain kaksi, ja mehiläisiä ei tavata ollenkaan.
Pääsyy työskennellä Grönlannissa on lajiköyhyys – kun halutaan tutkia tarkasti kokonaisia kasvi–pölyttäjäyhteisöjä, työ on helpompaa, kun lajimäärä on pienempi. Saamme siis tarkempia ja luotettavampia tuloksia kohtuullisella näytemäärällä. Lajiköyhä ympäristö on ikäänkuin luonnon oma laboratorio, josta saatuja tuloksia voidaan soveltaa ja testata lajirikkaammilla alueilla. Voimme arvioida, miten eri hyönteislajien häviäminen voisi vaikuttaa kasvien pölytykseen ja lisääntymiseen.
Kirjoitan blogiani kesän aikana Grönlannista, jossa vietän kaksi kuukautta.
Toinen pääteema, jota blogini sivuaa, on pitkäaikainen harrastukseni kiljuhanhien parissa. Tästä aiheesta kirjoitan #muutos-verkkolehteen myös pitkän aikakauslehtijutun, joka ilmestyy syyskuun lopulla.