Jokainen voi vaikuttaa kasvihuonepäästöjen muodostumiseen vähentämällä kulutusta, suosimalla joukkoliikennettä, lisäämällä kasvissyöntiä ja valitsemalla vihreää energiaa. Kotitalouksien osuus Suomen kulutuksen kasvihuonepäästöistä on lähes 70 prosenttia. Ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi tarvitaan yksilöitä, yhteisöjä ja valtioita. Mutta yksilöt eivät voi olla vastuussa ilmastonmuutoksen torjumisesta. Ilmastonmuutos on globaali ilmiö ja siksi tekoja tarvitaan myös valtioilta ja yhteisöiltä. Valtioiden tulisi toimia vastuullisesti, esimerkiksi solmimalla kansainvälisiä sopimuksia ja sitoutumalla toimenpiteisiin päästöjen vähentämiseksi ja siten ilmaston lämpenemisen ja ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi.
Mitä vastuullisuus ilmastonmuutoksen osalta oikeastaan sitten tarkoittaa? Ongelmana on, että ei ole olemassa tahoa, joka saattaisi valtioita vastuuseen. Yhden näkökannan mukaan suurvalloilla, kuten Yhdysvalloilla on erityinen vastuu, sillä niillä on omilla resursseillaan ja asemallaan mahdollisuus edesauttaa kahdenvälisiä ja monenvälisiä sopimuksia. Esimerkiksi käyvät presidentti Obaman hallinnon sitoumukset Kiinan ja Intian kanssa päästöjen vähentämiseksi ja puhtaiden energiaratkaisujen kehittämiseksi. Yhdysvallat on ollut aiemmin mukana myös perustamassa YK:n ilmastosopimusta (UNFCCC) sekä sitoutunut otsonikadon ehkäisemiseen pyrkivään Montrealin pöytäkirjaan.
Suurvalloilla on mahdollisuus näyttää esimerkkiä tai olla näyttämättä. Yhdysvaltojen vetäytymistä Pariisin ilmastosopimuksesta on kritisoitu etenkin siitä, että Yhdysvaltojen johtajuus kansainvälisessä politiikassa kärsii. Perääntymällä kansainvälisestä yhteistyöstä Yhdysvallat rapauttaa luomaansa toisen maailmansodan jälkeistä sääntöpohjaista maailmanjärjestystä. Yhdysvaltojen entisen ulkoministerin Rex Tillersonin mukaan Pariisin sopimuksessa olisi järkevää olla mukana, koska on parempi olla mukana tekemässä päätöksiä. Presidentti Donald Trump puolestaan on todennut, että ”hän ei voi hyvällä omalla tunnolla kannattaa sopimusta, joka rankaisee Yhdysvaltoja – minkä se tekee – maailman johtajaa ympäristön suojelussa, samalla kun se ei aseta merkittäviä velvoitteita maailman johtaville saastuttajille.” Trumpin mukaan Yhdysvallat on vastuussa ensisijaisesti omille kansalaisilleen.
Yhdysvallat ja läntinen Eurooppa ovat historiallisesti suurimmat päästöjentuottajat. Kansainvälisten ilmastosopimusten osalta Yhdysvallat on kuitenkin vedonnut epäreiluun taakanjakoon ja vaatimukseen vastuun jakamisesta. Yhdysvaltojen senaatti vaati aikanaan Kioton ilmastosopimuksen hylkäämistä, jos siihen ei saada lisäystä, joka velvoittaisi myös kehittyviä maita vähentämään päästöjä. Yhdysvalloissa yleinen kritiikki on kohdistunut myös Kiinan ja Intian tekemiin ratkaisuihin ja niihin kohdistuviin velvoitteisiin. Suurimmat päästöt tällä hetkellä on Kiinalla, mutta pelkkä luku ei kerro mitään. Pitäisi tarkastella myös tuotantoa eli osa Kiinan päästöistä johtuu tuotannosta Yhdysvaltoihin ja muihin maihin.
Yhdysvallat ei ole halunnut luopua suvereniteetistaan ja asettaa itseään tilanteeseen, jossa siihen voi kohdistua sanktioita velvoitteiden täyttämättä jättämisestä. Pariisin ilmastosopimusta pidettiin Yhdysvaltojen kannalta toimivana juurikin siltä osin, että se nojasi kunkin maan omiin päästövähennystavoitteisiin. Trumpin hallinnon näkemyksen mukaan nykyisillä ehdoilla sopimuksesta kuitenkin koituisi Yhdysvalloille negatiivisia kustannuksia suhteessa talouskasvuun ja työpaikkoihin.
Nykyinen Yhdysvaltojen hallinto ei siis ole halunnut ottaa johtavaa asemaa kansainvälisessä ilmastopoliittisessa yhteistyössä. Johtajuuden osalta kyse ei ole ainoastaan ”moraalisesta” vastuusta tai Yhdysvaltojen mahdollisuudesta johtaa esimerkin avulla vaan myös teknologisen ja taloudellisen kilpailukyvyn säilyttämisestä. Tässä suhteessa avautuu kokonaan uusi pelikenttä, jossa muun muassa Kiinalla ja EU:lla on mahdollisuus ottaa johtava asema ilmastonmuutoksen hillitsemisessä.
Yhdysvalloissa nykyhallinnon linjana on ollut kansainvälisestä yhteistoiminnasta vetäytyminen. Osavaltiotasolla nähdään taas vastakkaisia kehityskulkuja. Syyskuussa järjestetään Kaliforniassa Global Climate Action Summit -kokous, jonka koollekutsujina ovat Kalifornian kuvernöörin Jerry Brownin lisäksi YK:n ilmastosopimuksen pääsihteeri Patricia Espinosa, kansainvälisen suuryrityksen omistaja Anan Mahindra, YK:n ilmastotoiminnan erikoislähettiläs Michael Bloomberg, sekä Xie ZhenHuan, Kiinan ilmastonmuutosasioiden erikoislähettiläs. Tapahtuma korostaa osa/valtioiden, alueiden, kaupunkien, yritysten ja investoijien sekä kansalaisyhteiskunnan roolia ja mahdollisuuksia. Yhdysvaltojen vetäytyessä valta ja vastuu siirtyvät eri tahoille sekä Yhdysvaltojen sisällä että kansainvälisesti.