Yhdysvaltojen itärannikon kylmä sää sai presidentti Donald Trumpin kaipaamaan ilmaston lämpenemisen vaikutusta Twitterissä joulukuussa 2017. Presidentti Trumpin lausahdus päätyi otsikoihin: eikö presidentti tiedä sään ja ilmaston eroa?
Yhdysvaltalaisen median ilmastouutisoinnin on väitetty olevan epäsuhtaista. On väitetty, että ilmastosta ei uutisoida tarpeeksi. Viime kesän ja syksyn hurrikaaniuutisoinnin yhteydessä ihmeteltiin taas sitä, että viittaukset ilmastonmuutokseen puuttuivat. Toisaalta median on sanottu antavan suhteettoman paljon tilaa ilmastonmuutoksen kieltäjille.
Republikaaniedustaja Lamar Smith Texasista vaati Fox Newsin puheenvuorossaan uutta tietoa. Hän sanoi että “Ilmastopelottelusta on tullut hokema medialle ja liberaaleille, jotka suosivat enemmän hallinnon säädöksiä. Edustajainhuoneen tiedekomitean puheenjohtajana olen haastanut pelotteluretoriikan ja tuottanut ilmastonmuutosta koskevia faktoja.” Smithin mukaan ilmastonmuutosta koskeva tiede ei ole vakiintunut vaan sitä pitää edelleen kyseenalaistaa.
Miksi amerikkalaiset ovat niin jyrkästi jakautuneita suhtautumisessa ilmastonmuutokseen? Miksi sitä koskevat faktat kiistetään?
Asia ei ole mustavalkoinen: Yhdysvaltojen ilmastopolitiikassa on erilaisia palasia, jotka eivät välttämättä heti näytä yhteensopivilta. Yksi keskeinen pala koskee ilmastonmuutoksen tapahtumista, ihmisen roolia ja ilmaston muuttumista pitkällä aikavälillä. Toinen osa on valtion rooli ilmastonmuutoksen torjumisessa ja ristiriitaiset intressit esimerkiksi talouskasvun ja ympäristösäädösten välillä. Pitäisikö ratkaisun löytyä vapailta markkinoilta vai hallinnon sääntelystä ja ohjelmista? Kolmas osa koskee tieteen asemaa ja ilmastonmuutoskeskustelujen politisoitumista.
On muistettava, että Trumpin hallinnon ilmasto- ja ympäristöpolitiikka ei anna koko kuvaa Yhdysvaltojen suhtautumisesta ilmastonmuutokseen. Tänä keväänä tehdyssä kyselyssä kaksi kolmasosaa yhdysvaltalaisista piti hallinnon toimia riittämättöminä ilmastonmuutoksen vaikutusten torjumiseksi.
1970-luvulla yhdysvaltalaiset poliitikot kannattivat laajasti puhdasta vettä ja ilmaa koskevia lakialoitteita. Suurin osa yhdysvaltalaisista kannattaa edelleen ympäristönsuojelua, mutta ympäristö ei ole kovin korkealla kansalaisten tärkeysjärjestyksessä.

Äänestäjät ja heidän näkemyksensä tietysti vaikuttavat poliitikkojen puheisiin. Länsi-Virginian demokraattisenaattori Joe Manchin on kritisoinut oman puolueensa presidentin Barack Obaman suunnitelmaa hiilivoimaloiden päästöjen vähentämiseksi ”hyökkäykseksi osavaltion taloutta ja elämäntapaa kohtaan”. Tämän ymmärtää, kun tietää, että hiiliteollisuus on Länsi-Virginiassa iso työllistäjä.
Usein ilmastonmuutos jakaa demokraatteja ja republikaaneja. Puolueet ovat eri mieltä siitä, miten ilmastonmuutokseen pitäisi suhtautua ja reagoida. Ne myös luottavat eri tavoin ilmastonmuutoksesta tehtävään tutkimukseen. Toisaalta moni yhdysvaltalainen piti vuoden 2016 presidentinvaalien jälkeen Pariisin ilmastosopimusta hyvänä asiana. Osa vanhan kaartin republikaaneja on väläyttänyt hiiliveron mahdollisuutta. Erilaisten ilmastonmuutosta koskevien ratkaisujen tutkiminen on saanut kannatusta molemmista puolueista. Molempien puolueiden edustajat ovat kannattaneet myös uusiutuvaa energiaa.
Yhdysvaltalaisessa ilmastokeskustelussa ei ole vain erilaisia palapelin osia, vaan myös palapeliä kokoavia ihmisiä. Yhdysvaltain lainsäädäntöelimessä kongressissa on molempien puolueiden edustajista koostuva ryhmä, joka yrittää löytää ratkaisuja ilmastonmuutokseen. On myös konservatiivisia vihreitä liikkeitä, ja yhdysvaltalaiset kuvernöörit ovat tehneet aloitteen Pariisin sopimuksen tavoitteiden saavuttamiseksi. Nuoret yhdysvaltalaiset taas ovat huolestuneempia energiantuotannosta ja ilmastonmuutoksesta kuin vanhat. Juuri nuorten vuoksi kannattaa muistaa muutakin kuin kärkkäimmät uutisotsikot, kyseenalaistukset ja yleistykset, kun miettii, mitä Yhdysvalloissa ilmastonmuutoksesta ajatellaan.