• Mikä #muutos?
  • Podcastit
  • Artikkelit
  • Blogit
  • Pääkirjoituksia
  • Kirjoittajat
  • Yhteystiedot

Hei!

#muutos on siirtynyt Suomen Luonto -lehden sivuille. Tämä sivusto ei päivity enää. Pääset lukemaan tuoreita juttuja klikkaamalla linkkiä!

Uusi #muutos-sivusto »

Taiteilijan mielikuvitus voi kirjoittaa luonnontieteenkin uusiksi

20.6.2016

Paula Humberg

Valokuvataiteilija Paula Humbergin blogissa pohditaan luonnonsuojelua ja luontoa taiteen aiheena. Humberg on myös biologian opiskelija. Kuva: Elina Veikkolainen

Samalta kirjoittajalta

Kuka hälyttäisi kriisiviestintäasiantuntijat kommentoimaan Itämeren pyöriäisten tilaa?Hyönteismotelliksi kelpaa vaikka Ikean hyllykkö – kaikki pistiäiset eivät kaipaa viiden tähden majoitustaOlen joskus häirikkönaapuri - ja niin olet luultavasti sinäkinKuudes joukkosukupuutto on vuosituhannen uutinen, mutta mediaa se ei kiinnostaTaiteilijan mielikuvitus voi kirjoittaa luonnontieteenkin uusiksi
2001: Avaruusseikkailu dokumentaarinen kuvaus Stanley Kubrick taide

2001: Avaruusseikkailu on monin tavoin harvinaisen tyylikäs elokuva. Ohjaaja Stanley Kubrickin sanotaan olleen hyvin tarkka tieteellisestä uskottavuudesta. Siksi on erikoista, että elokuvan ensimmäisessä osassa, Ihmiskunnan aamunkoitossa, Kubrickin kuvaamat varhaiset ihmisen sukulaiset elävät Namibin autiomaassa rinnakkain tapiirien kanssa. Autiomaan valinta kuvauspaikaksi on selitettävissä maisemallisilla syillä, mutta miksi siellä on tapiireja? Niitä ei ole fossiililöytöjen perusteella koskaan esiintynyt Afrikassa.

Olen katsonut elokuvan monta kertaa, mutta en vieläkään tiedä, mitä ajatella tapiireista. Onko kyseessä huolimaton virhe tai välinpitämättömyys? Vai onko lajivalinnalla jokin merkitys, jota en ymmärrä? Pohdin myös, miksi tapiirit häiritsevät minua, mutta periaatteessa olen valmis uskomaan monoliitin myötävaikutukseen ihmisapinoiden kehityksessä. Monoliitti on maapallon ulkopuolisen elämänmuodon valmistama suorakaiteen muotoinen, pitkälti arvoitukseksi jäävä laite. Eihän sellaisestakaan ole fossiililöytöjä. Edellisellä katselukerralla asia alkoi vaivata siinä määrin, että yritin – turhaan – etsiä aiheesta tehtyä analyysia.

Namibian komeat maisemat ovat viehättäneet useita elokuvantekijöitä, mutta kallioilla köllöttelee tapiirien sijaan tamaaneja.

Tässä ei tietenkään ole mitään uutta. Taiteilijat ovat aina ottaneet vapauksia totuuden suhteen ja jättäneet teoksiinsa tulkinnanvaraa. Katsojan tehtäväksi jää arvioida, mistä lähtökohdista teos on tehty.

Jonkinlaisen poikkeuksen tekevät dokumentaarinen kuvaus ja tieteelliset kuvitukset, jotka pyrkivät kuvaamaan kohdettaan mahdollisimman totuudenmukaisesti. Niihinkään ei voi silti luottaa varauksetta. Kuvilla on helppo huijata, tahallisestikin. Ja kukapa ei olisi joskus hymähdellyt vanhoille opetustauluille, joissa gorillat ja simpanssit esiintyvät vierekkäin kömpelöissä asennoissa, kuin ihmetellen mitä tekevät niin lähekkäin. Vanhemmissa kuvituksissa luovuutta on ymmärrettävistä syistä jouduttu käyttämään sitä enemmän mitä eksoottisemmista eliöistä on ollut kyse. Mallina on saattanut toimia täytetty eläin, jota täyttäjäkään ei ole koskaan nähnyt elävänä.

Nykyisin lähes kaikista tunnetuista luonnonilmiöistä ja eliölajeista on saatavilla valokuvia ja muuta tietoa. Taustani biologian opiskelijana tuottaa minulle kuvataiteilijan työssä sekä hyötyä että päänvaivaa. Käsittelen usein luontoon liittyviä aiheita ja pyrin huolehtimaan uskottavuudesta. En esimerkiksi pidä luonnon mystifioinnista. Tieteelliset faktat ovat riittävän ihmeellisiä.

Joskus tämä asenne johtaa tarpeettomaan pedanttisuuteen.

Kuvasin keväällä kotipihastani löytynyttä viinimäkikotiloa neulanreikäkameralla. Vein kotilon sadan metrin päässä sijaitsevalle joelle ja laskin sen virrasta esiin pilkistävälle kivelle. Lavastettu tilanne alkoi pian vaivata. Vaikka viinimäkikotilot ovat vakiovieraita pihan nurkkaan sijoitetulla eläinten juomapaikalla, ei niitä sentään joesta löydä. Päädyin rajaamaan kuvat siten, että kivi katkeaa ruudun alareunasta, ja kotilon voi ajatella olevan rannalla. Kuvista tuntuu kuitenkin puuttuvan jotain. Ehkä yksinäisenä joen keskellä nököttävä kotilo kertoisi kiinnostavampaa tarinaa kuin turvallisesti rannalta tähyilevä?

Pidän taiteesta, joka herättää kysymyksiä, olivat ne sitten taiteilijan tarkoituksella muotoilemia tai eivät. 2001: Avaruusseikkailu on mielenkiintoinen elokuva muun muassa siksi, että siinä avointen ja vastattujen kysymysten suhde on juuri sopiva. Ainakin tapiirit jäävät edelleen lähes monoliittia suuremmaksi mysteeriksi.

2001: Avaruusseikkailudokumentaarinen kuvausStanley Kubricktaide
Suomen Luonto #muutos-verkkolehti | Itälahdenkatu 22 B, 00210 Helsinki