• Mikä #muutos?
  • Podcastit
  • Artikkelit
  • Blogit
  • Pääkirjoituksia
  • Kirjoittajat
  • Yhteystiedot

Hei!

#muutos on siirtynyt Suomen Luonto -lehden sivuille. Tämä sivusto ei päivity enää. Pääset lukemaan tuoreita juttuja klikkaamalla linkkiä!

Uusi #muutos-sivusto »

Olen joskus häirikkönaapuri - ja niin olet luultavasti sinäkin

8.7.2016

Paula Humberg

Valokuvataiteilija Paula Humbergin blogissa pohditaan luonnonsuojelua ja luontoa taiteen aiheena. Humberg on myös biologian opiskelija. Kuva: Elina Veikkolainen

Samalta kirjoittajalta

Kuka hälyttäisi kriisiviestintäasiantuntijat kommentoimaan Itämeren pyöriäisten tilaa?Hyönteismotelliksi kelpaa vaikka Ikean hyllykkö – kaikki pistiäiset eivät kaipaa viiden tähden majoitustaOlen joskus häirikkönaapuri - ja niin olet luultavasti sinäkinKuudes joukkosukupuutto on vuosituhannen uutinen, mutta mediaa se ei kiinnostaTaiteilijan mielikuvitus voi kirjoittaa luonnontieteenkin uusiksi
2001: Avaruusseikkailu dokumentaarinen kuvaus Stanley Kubrick taide

Muutto ja työläs rakennus- tai remontointiurkka on vihdoin ohi, odotettua perheenlisäystä on tulossa ja lastenhuone on sisustettu valmiiksi. Juuri kun alat tuntea olosi kotoisaksi, ikävä totuus lyö vasten kasvoja: naapuri onkin meluisa häirikkö, joka ei kunnioita yksityisyyttäsi tai edes tonttirajoja. Ja tietysti sillä on vapaana juoksenteleva pelottavasti sähisevä kissa.

Kuulostaako tutulta?

Ehkä ei, sillä ihmismaailmassa suurin osa naapureista tulee keskenään toimeen vähintään viileän sivistyneesti. Monille pesiville linnuille yllä kuvattu on sen sijaan arkipäivää. Linnunpönttöjä ripustetaan pihoihin onneksi jo melko ahkerasti, mutta muualla kuin pöntöissä pesivät lajit jäävät vähemmälle huomiolle.

Keskellä pihaani oli pitkään hiekkakasa, joka syntyi kasvihuoneen perustusten kaivuun yhteydessä. Kasa jäi paikalleen vuodeksi, sitten toiseksi, kolmanneksi ja neljänneksikin. Se oli keskellä kulkuväylää ja painui jo ensimmäisen vuoden aikana keskeltä littaan reunojen kohotessa ympärille valliksi. Lumitöiden teko oli hankalaa. Silmä tottui, mutta takaraivossa pieni ääni muistutti, että onhan tuo aika hullun näköinen.

Aluksi saatoin syyttää vain omaa ja mieheni laiskuutta, mutta myöhemmin tilanne mutkistui, kun pihassa viihtyvä punarintapari keksi kasan olevan hyvä pesäpaikka. Niin se ilmeisesti olikin, koska keskeisestä sijainnista huolimatta huomasin pesinnän vasta emojen jo ruokkiessa poikasia. Pesä oli rakennettu tuuhean heinätupsun alapuolella olevalle kielekkeelle, jonka vierestä kävelimme päivittäin. Punarinta ei ole helpoimmin häiriintyviä lintulajeja, mutta epäilemättä olimme rasittavia naapureita. Talon remontin takia porasimme, naulasimme ja sirkkelöimme muutaman metrin päässä pesästä harva se päivä. Pesän löydyttyä yritimme kyllä kiertää sen vähän kauempaa ja pitää pienempää meteliä. Pian poikaset lähtivät yhtä vaivihkaa kuin olivat ilmestyneetkin.

Aiempina vuosina punarintojen pesintä on pihassa onnistunut.
Pihassa pesivien punarintojen poikasten elämää on ollut hauska seurata.

Kasaa emme sinä vuonna ehtineet enää siirtää, mutta seuraavana keväänä sen hävittäminen tuli jälleen puheeksi. Kuvittelimme olevamme liikkeellä hyvissä ajoin, mutta vielä mitä. Kurkistus heinätupsun alle osoitti, että pesä oli täynnä pieniä turkoosinvärisiä munia. Kasa oli ja pysyi, sillä loppukesä meni taas muissa hommissa.

Tänä keväänä päätimme kasan saavan oikeasti lähteä. Jälleen uskoimme olevamme ajoissa, mutta niin oli myös kevät. Päätöstä seuraavana päivänä huomasin kasan lähellä punarinnan, jolla oli nokassa kuiva lehti. Vanha pesä oli lähes maatunut eikä punarinta ollut vielä ehtinyt rakentaa uutta, joten tartuin lapioon ja leikkasin kielekkeen pois. Lintu seurasi puuhaani huolestuneen oloisena. Siirsin kielekkeen kottikärryllä tontin reunalle sopivaksi katsomaani paikkaan, mutta koko komeus lysähti kasaan.

Ainahan punarinnan laulussa on surumielinen sävy, mutta tällä kertaa se kuulosti riipaisevalta.

Tilasimme kaivinkoneen levittämään punarintojen tärvellyn kotikasan ja olimme suunnitelleet, että samalla lähtisivät myös pihalle levittäytyneet viitapihlaja-angervopuskat (Suomessa haitallinen vieraslaji). Kasan levitys hoitui, mutta kevät on kiireistä aikaa pihanrakennustöissä. Kun olimme saaneet alustavasti sovittua jonkinlaisesta aikataulusta puskien suhteen, huomasimme angervojen keskellä kasvavassa raidassa kaksi sepelkyyhkyä sekä niiden keskeneräisen pesän. “Sepelkyyhky hylkää pesän herkästi”, sanottiin internetissä. Lähempi tarkastelu osoitti, että sepelkyyhkyjen lisäksi raivattavalla alueella näytti pesivän mustapääkerttuja, talitiaisia ja – kuinkas muuten – punarintapariskunta.

Luovutimme. Mieheni soitti kaivinkoneurakoitsijalle ja ilmoitti, että meille on ilmaantunut muita kiireitä, katsotaan tilannetta uudestaan heinäkuussa. Osoitin pientä paheksuntaa hänen selitystään kohtaan. Rakennus- ja metsähommissa ei välttämättä osata kiinnittää huomiota lintujen pesinnän häiriintymiseen, ja minusta asiasta olisi ollut hyvä mainita mahdollisen naureskelunkin uhalla.

Lähetin muutama vuosi sitten kotikaupungilleni palautetta, kun lähimetsästä kaadettiin puita keskellä toukokuuta. Kyseinen monimuotoinen pikkumetsikkö on muun muassa valkoselkätikan suosiossa ja nokkavarpuset ilmaantuvat sinne samoihin aikoihin joka kevät. Raivauksen jälkeen metsikkö hiljeni, vaikka normaalisti siellä kävellessä olisi saanut räkättirastailta äänekkään valituksen siivittämät löysät terveiset niskaansa. Kaupungille kuitenkin kiitos siitä, että suuri osa raivatuista puista jätettiin metsään lahoamaan.
Lähetin muutama vuosi sitten kotikaupungilleni palautetta, kun lähimetsästä kaadettiin puita toukokuussa. Kyseinen monimuotoinen pikkumetsikkö on mm. valkoselkätikan suosiossa ja nokkavarpuset ilmaantuvat sinne samoihin aikoihin joka kevät. Viestistäni oli ehkä jotain hyötyä, koska suuri osa puusta jätettiin paikalleen lahoamaan – kiitos kaupungille siitä. Kuvan valkoselkätikka on kuvattu metsikön vieressä sijaitsevassa pihassani polttopuukasan luona.
Remontti on ollut tauolla myös harmaasieppojen takia. Niillä oli kahtena vuonna peräkkäin pesä talon räystään alla, emmekä päässeet maalaamaan.
Remontti on ollut tauolla myös harmaasieppojen takia. Niillä oli kahtena vuonna peräkkäin pesä talon räystään alla, emmekä päässeet maalaamaan. Yksi poikasista kuoli törmättyään taloni ikkunaan, mutta muuten pesinnät sujuivat ilmeisesti hyvin.

Sepelkyyhkyt ja talitiaiset saivat poikasensa maailmalle, mutta kovaonniset punarinnat menettivät omansa kissan suihin. (BirdLifen mukaan kissat tappavat Ruotsissa noin 7 miljoona ja Englannissa 27 miljoonaa lintua joka kesä. Suomessa määrä lienee melkein Ruotsin luokkaa.) Olin Saksassa melkein koko kesäkuun, minkä takia pihanmuutostyöt jäivät kuitenkin jälleen tauolle. Muutama päivä ennen kotiinpaluuta mieheni lähetti minulle valokuvan. Siinä on hautova sepelkyyhky. Pariskunta mieltyi pesäpaikkaansa niin kovasti, että palasi uusintakierrokselle.

Sepelkyyhky hautoo raidassa. Pesään näkee hyvin olohuoneen ikkunasta.
Monimuotoisessa pihassa on haastavaa tehdä suuria muutoksia häiriötä aiheuttamatta, mutta toisaalta siellä pääsee näkemään aitopaikalta monenlaisia luonnontapahtumia. Kuva toista pesyettään hautovasta sepelkyyhkystä on otettu olohuoneeni ikkunasta.
Suomen Luonto #muutos-verkkolehti | Itälahdenkatu 22 B, 00210 Helsinki