Lapsuudessani 1980- ja 1990-lukujen taitteessa talvet olivat kylmempiä ja lumisempia. Lumiukko tai -akka seisoi pihalla kuukausikaupalla. Nuorena aikuisena tilanne muuttui. Valkoiset joulut olivat Helsingissä toisinaan turhaa unelmaa. Tähän jo sopeuduttuani kinoksia kertyi 2010-luvun alussa jopa riesaksi asti.
Isoisäni on liikunnanopettaja. Hän muistaa 1970-luvun talvia, jolloin suksi ei luistanut kituliaalla lumipeitteellä, ja yhden vuoden, jona lapset eivät päässeet kertaakaan ladulle. Vielä kaukaisempia muistoja edustaa Kenraali Talven rooli Toisen maailmansodan käännekohdissa.
Miten paljon sään ja ilmaston vaihtelusta tiedetään tieteellisesti? Miten se liittyy ilmastonmuutokseen?
Koska maailmantalous tukeutuu maan alta kaivettujen fossiiliainesten polttamiseen, ilmakehä on muuttunut ratkaisevasti. Vuosikymmenten ja -satojen aikana kasvihuoneilmiö on vaikuttanut niin talviin kuin kesiinkin. Tämä on kuitenkin pitkän aikavälin keskimääräistä lämpötilan nousua. Sää sen sijaan voi vaihdella nopeastikin. Talvisodan kylmin päivä Kuusamossa oli 14.2.1940, jolloin elohopea laski -37,6:een asteeseen. Kolme päivää aikaisemmin koettiin leuto talvipäivä, jolloin pakkanen pysyi 4,2:n ja 9:n asteen välissä.
Tulevan vuodenajan keskimääräistä säätä osataan jo ennustaa arvausta paremmin. Pohjois-Atlantin heilahtelu määrittää suuren osan Suomen talvien välisistä eroista. Sen isoveli, El Niño -heilahtelu, määrittää sään vaihtelua Tyynenmeren ympärillä ja mahdollisesti paljon kauempanakin. El Niño / La Niña kääntyy tyypillisesti muutaman vuoden välein ja nopeammalla Pohjois-Atlantin heilahtelulla on myös vastaavaa vuosienvälistä vaihtelua.
Pidemmällä aikavälillä säissä havaitaan 65–70-vuotinen pitkä sykli. Vaihtelu on selkeintä Pohjois-Atlantilla (noin ±0,4 asteen vaikutus; epäsäännöllinen) ja Barentsin merellä (jopa ±2 asteen vaikutus), mutta se havaitaan eri puolilla maailmaa. Maailmanlaajuisesti vaikutus on karkeasti ±0,1 astetta verrattuna jo havaittuun lähes asteen lämpenemiseen. Euroopassa ja Pohjois-Amerikassa tätä kutsutaan Atlantin monivuosikymmeniseksi heilahteluksi (engl. Atlantic Multidecadal Oscillation, AMO). Se saattoi juuri 30–40-lukujen vaihteessa siirtyä viilenevään vaiheeseen. Talvisodan kireiden pakkasten tienoilla alkoi kolmen poikkeuksellisen kylmän talven sarja Euroopassa. Samaan aikaan sää oli poikkeuksellista myös muualla maailmassa. Suolaisuus- ja lämpötilamuutosten vaihtelua Golfvirran vajoamisalueilla on esitetty pitkän syklin syyksi. Kattavampi selitys saattaa kuitenkin löytyä kauempaa, tai tarkemmin kaikkialta.
On ehdotettu, että Pohjois-Atlantin heilahtelu, El Niño Tyynellämerellä ja heilahtelut muilla maailman alueilla kytkeytyisivät toisiinsa heilurijärjestelmänä. Ne vaihtelisivat vuoroin samaan tahtiin ja vuoroin eri tahtiin, mikä tuottaisi pitkän syklin. Jos tässä on perää, joutuisimme luultua enemmän ottamaan huomioon koko maailman sään ja ilmaston ymmärtääksemme talviemme välisiä eroja.
Monen Suomen talven osalta voimme nähdä yhtymäkohtia ilmaston tunnistettujen heilahtelujen vaiheisiin. Talvien välisen vaihtelun selittäminen lämpenevässä ilmastossa on kuitenkin monimutkainen ongelma, koska olemme niin Atlantin mereisen, Arktiksen kylmän kuin Aasian mantereisen ilmastonkin vaikutuspiirissä. Menneen talven rännästä huolimatta voimme siis toiveikkaina seurata koko ajan kehittyviä pitkän tähtäimen ennusteita – ja edelleen unelmoida valkeista jouluista.