On kevään ensimmäinen lämmin päivä. Tyttäreni kärttävät malttamattomana kesävaatteitaan, vaikka naapuri kulkee pihalla vielä pipo visusti päässä. Keväisessä metsässä voi löytää ihmisten tapaan lämpöön eri lailla reagoivia puuyksilöitä. Tyttärieni kaltaiset koivumetsikön hätähousut paljastavat hennot lehtiversonsa keväiselle auringolle aiemmin kuin vitkastelevat naapurinsa, jotka pitävät silmunsa sievästi supussa.
Koivut valmistautuvat keväiseen juhlatapahtumaan jo edellisenä kesänä. Heinä-elokuussa ne alkavat paketoida tulevan kevään hiirenkorvia silmusuomujen suojiin talveksi. Viimeisimpänä pakettiin kääräistään latvan ylin silmu. Koivun pituuskasvu on kyseisen kasvukauden osalta päättynyt. Tämän jälkeen tarvitaan lepohetki. Ihanaa, koivut huokailevat. Yhteyttämisen ja kasvuntäyteisen kesän jälkeen pääsee lomalle viileään!
Lepohetki on tärkeä, sillä ilman riittävän pitkää kylmäaltistusta hiirenkorvia ei nähdä. Pakkasta siihen ei tarvita. Riittää, että lämpötila pysyttelee nollan ja viiden asteen välillä tarpeeksi pitkään. Tämä on eräänlainen kasvihormonien ja lämpötilan säätelemä turvatoimi sille, etteivät koivut erehdy lähtemään uuteen kasvuun lämpiminä syyspäivinä juuri ennen talvea.
Keväinen lämmön kertyminen eli lämpösumma määrää, milloin koivujen silmut avautuvat. Rauduskoivujen silmunpuhkeaminen tapahtuu, kun tehoisa lämpösumma on kivunnut kahdenkymmenen hujakoille. Koivupopulaation hätähousuille riittää pienempi lukuarvo kuin vitkastelijoille. Keväthallan sattuessa hidastelusta voi olla hyötyä, sillä vitkastelijan vasta puhjenneita lehtiversoja pakkanen ei pääse puraisemaan.
Muistan itsekin mankuneeni äidiltä hellevaatteita heti kun kevätaurinko kutitteli poskipäitä riittävän lämpimästi. Enää en ole yhtä hätäinen kuin tyttäreni. Toisin on koivuilla, joiden silmunpuhkeamisen ajoittuminen on perinnöllinen ja jokseenkin pysyvä ominaisuus. Hätähousut eivät vanhemmiten vitkastele eivätkä vitkastelijat muutu hätähousuiksi, vaikka vuosien välillä onkin huomattavia eroja. Vuosina, jolloin kevät on viileä ja lämpöä kertyy hitaasti, koivumetsikön hidastelijoiden silmut saattavat avautua jopa kuukauden kiirehtiviä silmuja myöhemmin. Hyvin lämpimänä keväänä vitkastelijat pysyvät hyvin muiden tahdissa.
Koivut eivät kuitenkaan ole perimänsä vankeja. Ne ovat joustavia, sillä niiden ominaisuudet voivat myös muuttua kasvuympäristön mukaan. Metsämaalla nopeakasvuinen hätähousu voi kasvaa huonosti peltomaalla, kun taas metsässä kehnommin varttunut vitkastelija hurahtaa komeisiin mittoihin heti peltomaalle päästyään. Siis siitäkin huolimatta, etteivät ne kasvupaikkaa vaihtaessaan ole päässeet hätähousun ja vitkastelijan tavoistaan. Joustavuus ja runsas vaihtelu ovat todella tärkeitä asioita. Ne takaavat, että pakassa piisaa erilaisia kortteja, kun pelataan muuttuvia ilmasto-olosuhteita vastaan.
Ihmeellistä kyllä, kun koivujen silmut ovat puhjenneet ja hiirenkorvat alkavat kasvaa täysikasvuisiksi lehdiksi, koivupopulaation hidastelijat ottavat loppukirin. Niiden lehdet laajenevat täyteen mittaansa nopeammin kuin kiireisillä. Loppujen lopuksi metsikön kaikki puut ovat täydessä kasvuvalmiudessa suurin piirtein samaan aikaan. Vähän kuin me ihmiset. Viimeisetkin vitkastelijat kaivavat kesävaatteet komeron pohjalta juhannukseksi, vaikka olisi kuinka kylmä.