Yksi jäätutkimuskokouksen pääpuhujista, Brian Morse Kanadasta, on jättänyt Power Point -kalvot kotiin.
Hän pyytää yleisöä miettimään miltä jää tuntuu, maistuu, haisee tai millaista on jään ääni. Brianin kokemukset jäästä kumpuavat lapsuudesta asti. Kyllähän itsekin muistan, miten olen imeskellyt rännistä roikkuvia jääpuikkoja. Nykyisin omat poikani ryntäävät heti juoksuun ja kilpailevat suurimmista jääpuikoista.
Kesä on alkanut Michiganissa, ja meneillään on 23rd IAHR International Symposium on Ice. Puheessaan Brian pyytää tutkijoita pitämään mielessä suuren kolmiyhteyden: Vesi esiintyy luonnossa vetenä, vesihöyrynä sekä niin kiehtovana ja vähän mystisenä jäänä. Nämä kolme kaverusta eli vesi, höyry ja jää liikkuvat ympäri maapalloa käsi kädessä ja ovat jatkuvasti vuorovaikutuksessa.
Project:Ice-elokuvassa elämän keskiössä on jää
IAHR-kokouksessa näin pari vuotta sitten valmistuneen Project:Ice-dokumenttielokuvan, joka nivoo saumattomasti yhteen historiaa, tiedettä ja ilmastomuutoksen. Elokuvan keskiössä on suurten järvien jää. Ohjaajan ja tuottajan William Kleinertin mielestä jää on mystistä, maagista ja vähän pelottavaakin.
Hän on viettänyt lapsuutensa kesiä sekä talvia mökillä Eriejärven rannalla, joka on yksi niistä viidestä järvestä, jotka yhdessä muodostavat Pohjois-Amerikan suuret järvet. Suurissa järvissä on viidennes maapallon kaikesta makeasta vedestä, mikä on mielestäni aika paljon (muuten enemmän kuin Itämeren tilavuus, kun taas Suomen järvissä on sadannes suurten järvien vesimäärästä).
Kleinert kertoi miten rantaan kasautuvat jäävallit ja railot kiehtoivat häntä pikkupoikana. Suurimman vaikutuksen häneen teki jäiden raosta lähes taivaaseen asti purskahtanut gaysir.
Elokuvassa minua viehättivät paikallisten ihmisten arkiset kertomukset, siitä miten he elävät talvella. Mieleeni nousi ajatus, entäpä jos jäätä ja lunta ei olekaan Suomessa enää tulevaisuudessa. Tällöin suomalaisten talviset jääelämykset jäisivät hyvin hatariksi.
Suurten järvien talvista elämää
Asukkaat suurilla järvillä odottavat talvea. Yksi kaivaa esiin jäähakun, jääkengät ym. tarvikkeet ja lähtee jääkiipeilemään. Paikallinen jääkiekkoseura taas järjestää vuosittain jääkiekkokisat järvijäällä. Joukkueita on 160, joten paikallisten nuorten jääkiekkoharrastuksen vuosittaisista kustannuksista mukava siivu katetaan tapahtuman tuotoilla.
Suurilla järvillä ollaan pilkillä hassun näköisissä kopperoissa, jopa koko perheen voimin. Voi sitä riemua kun tytön pilkkiin tarttuu ahven ja hän vetää sen pinnalle. Elokuvassa haastatellaan pitkän linjan ammattikalastajaa Ralph Wilcoxia, joka pitää talviverkkoja.
Hän on huomannut, että jäätyminen alkaa nykyään myöhemmin kuin ennen. Aikaisemmin jäälle pääsi kalastamaan marraskuussa, mutta nykyään yleensä vasta joulukuussa. Onpa ollut talvia, jolloin talviverkot on voinut laskea vasta helmikuussa tai jää on jäänyt niin ohueksi, että sinne ei ole ollut menemistä koko talvena.
Ohjaaja Kleinert kiinnitti huomiota haastattelemiensa henkilöiden puheissa toistuvaan tarinaan – talvet eivät ole enää sellaisia kuin ennen.
Jää vaikuttaa ilmastomuutokseen
Uusimman seuranta-aineiston perusteella suurten järvien talvinen jääpeitteinen ala on pienentynyt keskimäärin 26 prosenttia jaksolla 1973–2016. Jääkansi on hyväksi, sillä se vähentää haihduntaa ja vaimentaa aallokkoa.
Kun järvien jääpeitteinen aika lyhenee ja on lämmintä, veden kiertokulku nopeutuu. Haihdunta lisääntyy ja vedenpinta laskee. Suurten järvien vesi lämpenee keväällä nopeasti, jos eristävä jääkerros sulaa ennen aikojaan. Vaikutukset jatkuvat kesään, sillä veden lämpötila ehtii pitkänä sulana aikana nousta lämpimämmäksi kuin kesinä, joita edeltää kylmä talvi.
Sääilmiöt äärevöityvät haihdunnan lisääntyessä ja esimerkiksi rankkasateet yleistyvät. Näin järvijään yhteyden ilmastoon tiivistää Nobel-palkittu professori Henry Polack, joka on elokuvan ilmastomuutoksen asiantuntija.
Paikallissäästä
Aamulla ennen elokuvanäytöstä tsekkasin Suomen säätiedotusta. Kännykästäni selvisi, että Ilmatieteen laitos on antanut Lounais-Suomeen sadevaroituksen. Huolestuin vähän, onko kotikaupunkiini Raumalle tulossa todella kova rankkasade, koska siitä varoitetaan etukäteen.
Illalla elokuvan jälkeen avaan hotellihuoneen tv:n ja uutisissa näytetään miten Texasissa tulvii. Ihmisiä on kuollutkin aiheutuneessa kaaoksessa.
Seuraavana päivänä vilkaisen New York Times -lehden etusivua. Pariisissa Louvren taideaarteita kannetaan turvaan, sillä Seinejoen vedenpinta on ennätyksellisen korkealla.
Miten tämä kaikki nyt sattuukin parin päivän sisällä? Ilmastomuutoksen merkkejä taitaa olla ilmassa eri puolilla maapalloa.
