Yhdysvallat - ilmastopolitiikan vapaamatkustaja?

Jokainen voi vaikuttaa kasvihuonepäästöjen muodostumiseen vähentämällä kulutusta, suosimalla joukkoliikennettä, lisäämällä kasvissyöntiä ja valitsemalla vihreää energiaa. Kotitalouksien osuus Suomen kulutuksen kasvihuonepäästöistä on lähes 70 prosenttia. Ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi tarvitaan yksilöitä, yhteisöjä ja valtioita. Mutta yksilöt eivät voi olla vastuussa ilmastonmuutoksen torjumisesta. Ilmastonmuutos on globaali ilmiö ja siksi tekoja tarvitaan myös valtioilta ja yhteisöiltä. Valtioiden tulisi toimia vastuullisesti, esimerkiksi solmimalla kansainvälisiä sopimuksia ja sitoutumalla toimenpiteisiin päästöjen vähentämiseksi ja siten ilmaston lämpenemisen ja ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi.

Mitä vastuullisuus ilmastonmuutoksen osalta oikeastaan sitten tarkoittaa? Ongelmana on, että ei ole olemassa tahoa, joka saattaisi valtioita vastuuseen. Yhden näkökannan mukaan suurvalloilla, kuten Yhdysvalloilla on erityinen vastuu, sillä niillä on omilla resursseillaan ja asemallaan mahdollisuus edesauttaa kahdenvälisiä ja monenvälisiä sopimuksia. Esimerkiksi käyvät presidentti Obaman hallinnon sitoumukset Kiinan ja Intian kanssa päästöjen vähentämiseksi ja puhtaiden energiaratkaisujen kehittämiseksi. Yhdysvallat on ollut aiemmin mukana myös perustamassa YK:n ilmastosopimusta (UNFCCC) sekä sitoutunut otsonikadon ehkäisemiseen pyrkivään Montrealin pöytäkirjaan.

Suurvalloilla on mahdollisuus näyttää esimerkkiä tai olla näyttämättä. Yhdysvaltojen vetäytymistä Pariisin ilmastosopimuksesta on kritisoitu etenkin siitä, että Yhdysvaltojen johtajuus kansainvälisessä politiikassa kärsii. Perääntymällä kansainvälisestä yhteistyöstä Yhdysvallat rapauttaa luomaansa toisen maailmansodan jälkeistä sääntöpohjaista maailmanjärjestystä. Yhdysvaltojen entisen ulkoministerin Rex Tillersonin mukaan Pariisin sopimuksessa olisi järkevää olla mukana, koska on parempi olla mukana tekemässä päätöksiä. Presidentti Donald Trump puolestaan on todennut, että ”hän ei voi hyvällä omalla tunnolla kannattaa sopimusta, joka rankaisee Yhdysvaltoja – minkä se tekee – maailman johtajaa ympäristön suojelussa, samalla kun se ei aseta merkittäviä velvoitteita maailman johtaville saastuttajille.” Trumpin mukaan Yhdysvallat on vastuussa ensisijaisesti omille kansalaisilleen.

Yhdysvallat ja läntinen Eurooppa ovat historiallisesti suurimmat päästöjentuottajat. Kansainvälisten ilmastosopimusten osalta Yhdysvallat on kuitenkin vedonnut epäreiluun taakanjakoon ja vaatimukseen vastuun jakamisesta. Yhdysvaltojen senaatti vaati aikanaan Kioton ilmastosopimuksen hylkäämistä, jos siihen ei saada lisäystä, joka velvoittaisi myös kehittyviä maita vähentämään päästöjä. Yhdysvalloissa yleinen kritiikki on kohdistunut myös Kiinan ja Intian tekemiin ratkaisuihin ja niihin kohdistuviin velvoitteisiin. Suurimmat päästöt tällä hetkellä on Kiinalla, mutta pelkkä luku ei kerro mitään. Pitäisi tarkastella myös tuotantoa eli osa Kiinan päästöistä johtuu tuotannosta Yhdysvaltoihin ja muihin maihin.

Yhdysvallat ei ole halunnut luopua suvereniteetistaan ja asettaa itseään tilanteeseen, jossa siihen voi kohdistua sanktioita velvoitteiden täyttämättä jättämisestä. Pariisin ilmastosopimusta pidettiin Yhdysvaltojen kannalta toimivana juurikin siltä osin, että se nojasi kunkin maan omiin päästövähennystavoitteisiin. Trumpin hallinnon näkemyksen mukaan nykyisillä ehdoilla sopimuksesta kuitenkin koituisi Yhdysvalloille negatiivisia kustannuksia suhteessa talouskasvuun ja työpaikkoihin.

Nykyinen Yhdysvaltojen hallinto ei siis ole halunnut ottaa johtavaa asemaa kansainvälisessä ilmastopoliittisessa yhteistyössä. Johtajuuden osalta kyse ei ole ainoastaan ”moraalisesta” vastuusta tai Yhdysvaltojen mahdollisuudesta johtaa esimerkin avulla vaan myös teknologisen ja taloudellisen kilpailukyvyn säilyttämisestä. Tässä suhteessa avautuu kokonaan uusi pelikenttä, jossa muun muassa Kiinalla ja EU:lla on mahdollisuus ottaa johtava asema ilmastonmuutoksen hillitsemisessä.

Yhdysvalloissa nykyhallinnon linjana on ollut kansainvälisestä yhteistoiminnasta vetäytyminen. Osavaltiotasolla nähdään taas vastakkaisia kehityskulkuja. Syyskuussa järjestetään Kaliforniassa Global Climate Action Summit -kokous, jonka koollekutsujina ovat Kalifornian kuvernöörin Jerry Brownin lisäksi YK:n ilmastosopimuksen pääsihteeri Patricia Espinosa, kansainvälisen suuryrityksen omistaja Anan Mahindra, YK:n ilmastotoiminnan erikoislähettiläs Michael Bloomberg, sekä Xie ZhenHuan, Kiinan ilmastonmuutosasioiden erikoislähettiläs. Tapahtuma korostaa osa/valtioiden, alueiden, kaupunkien, yritysten ja investoijien sekä kansalaisyhteiskunnan roolia ja mahdollisuuksia. Yhdysvaltojen vetäytyessä valta ja vastuu siirtyvät eri tahoille sekä Yhdysvaltojen sisällä että kansainvälisesti.

Kärkkäät otsikot antavat väärän kuvan Yhdysvaltojen ilmastokeskustelusta

Yhdysvaltojen itärannikon kylmä sää sai presidentti Donald Trumpin kaipaamaan ilmaston lämpenemisen vaikutusta Twitterissä joulukuussa 2017. Presidentti Trumpin lausahdus päätyi otsikoihin: eikö presidentti tiedä sään ja ilmaston eroa?

Yhdysvaltalaisen median ilmastouutisoinnin on väitetty olevan epäsuhtaista. On väitetty, että ilmastosta ei uutisoida tarpeeksi. Viime kesän ja syksyn hurrikaaniuutisoinnin yhteydessä ihmeteltiin taas sitä, että viittaukset ilmastonmuutokseen puuttuivat. Toisaalta median on sanottu antavan suhteettoman paljon tilaa ilmastonmuutoksen kieltäjille.

Republikaaniedustaja Lamar Smith Texasista vaati Fox Newsin puheenvuorossaan uutta tietoa. Hän sanoi että “Ilmastopelottelusta on tullut hokema medialle ja liberaaleille, jotka suosivat enemmän hallinnon säädöksiä. Edustajainhuoneen tiedekomitean puheenjohtajana olen haastanut pelotteluretoriikan ja tuottanut ilmastonmuutosta koskevia faktoja.” Smithin mukaan ilmastonmuutosta koskeva tiede ei ole vakiintunut vaan sitä pitää edelleen kyseenalaistaa.

Miksi amerikkalaiset ovat niin jyrkästi jakautuneita suhtautumisessa ilmastonmuutokseen? Miksi sitä koskevat faktat kiistetään?

Asia ei ole mustavalkoinen: Yhdysvaltojen ilmastopolitiikassa on erilaisia palasia, jotka eivät välttämättä heti näytä yhteensopivilta. Yksi keskeinen pala koskee ilmastonmuutoksen tapahtumista, ihmisen roolia ja ilmaston muuttumista pitkällä aikavälillä. Toinen osa on valtion rooli ilmastonmuutoksen torjumisessa ja ristiriitaiset intressit esimerkiksi talouskasvun ja ympäristösäädösten välillä. Pitäisikö ratkaisun löytyä vapailta markkinoilta vai hallinnon sääntelystä ja ohjelmista? Kolmas osa koskee tieteen asemaa ja ilmastonmuutoskeskustelujen politisoitumista.

On muistettava, että Trumpin hallinnon ilmasto- ja ympäristöpolitiikka ei anna koko kuvaa Yhdysvaltojen suhtautumisesta ilmastonmuutokseen. Tänä keväänä tehdyssä kyselyssä kaksi kolmasosaa yhdysvaltalaisista piti hallinnon toimia riittämättöminä ilmastonmuutoksen vaikutusten torjumiseksi.

1970-luvulla yhdysvaltalaiset poliitikot kannattivat laajasti puhdasta vettä ja ilmaa koskevia lakialoitteita. Suurin osa yhdysvaltalaisista kannattaa edelleen ympäristönsuojelua, mutta ympäristö ei ole kovin korkealla kansalaisten tärkeysjärjestyksessä.

Äänestäjät ja heidän näkemyksensä tietysti vaikuttavat poliitikkojen puheisiin. Länsi-Virginian demokraattisenaattori Joe Manchin on kritisoinut oman puolueensa presidentin Barack Obaman suunnitelmaa hiilivoimaloiden päästöjen vähentämiseksi ”hyökkäykseksi osavaltion taloutta ja elämäntapaa kohtaan”. Tämän ymmärtää, kun tietää, että hiiliteollisuus on Länsi-Virginiassa iso työllistäjä.

Usein ilmastonmuutos jakaa demokraatteja ja republikaaneja. Puolueet ovat eri mieltä siitä, miten ilmastonmuutokseen pitäisi suhtautua ja reagoida. Ne myös luottavat eri tavoin ilmastonmuutoksesta tehtävään tutkimukseen. Toisaalta moni yhdysvaltalainen piti vuoden 2016 presidentinvaalien jälkeen Pariisin ilmastosopimusta hyvänä asiana. Osa vanhan kaartin republikaaneja on väläyttänyt hiiliveron mahdollisuutta. Erilaisten ilmastonmuutosta koskevien ratkaisujen tutkiminen on saanut kannatusta molemmista puolueista. Molempien puolueiden edustajat ovat kannattaneet myös uusiutuvaa energiaa.

Yhdysvaltalaisessa ilmastokeskustelussa ei ole vain erilaisia palapelin osia, vaan myös palapeliä kokoavia ihmisiä. Yhdysvaltain lainsäädäntöelimessä kongressissa on molempien puolueiden edustajista koostuva ryhmä, joka yrittää löytää ratkaisuja ilmastonmuutokseen. On myös konservatiivisia vihreitä liikkeitä, ja yhdysvaltalaiset kuvernöörit ovat tehneet aloitteen Pariisin sopimuksen tavoitteiden saavuttamiseksi. Nuoret yhdysvaltalaiset taas ovat huolestuneempia energiantuotannosta ja ilmastonmuutoksesta kuin vanhat. Juuri nuorten vuoksi kannattaa muistaa muutakin kuin kärkkäimmät uutisotsikot, kyseenalaistukset ja yleistykset, kun miettii, mitä Yhdysvalloissa ilmastonmuutoksesta ajatellaan.