Toukokuussa 2013 soitin karjatilan omistavalle sukulaiselleni työasioissa. ”Vai että 600 litraa? Kelpaako teille tuo lietelantasäiliön tavara, vai tarttisko sen tulla suoraan hännän alta?”, hän kysyi.
Pian seisoin Vanneskorven ennallistetulla suolla, aseettomana hyttysiä vastaan, jotka söivät jokaista kehoni osaa hikisten vaatteiden läpi. Huitominen oli mahdotonta, sillä molemmissa käsissäni oli täysi ämpärillinen sitä lietelantasäiliön tavaraa. Kuten usein ennallistetuilla soilla, ei tämä Vanneskorpikaan tuntunut paratiisilta. Soiden ennallistamisessa yritetään palauttaa suo, joka on kuivattu ihmisen käyttöön, lähemmäksi luonnontilaista. Vanneskorvessa ojat on tukittu 90-luvulla, ja nyt koivupöheikkö on vallannut alaa.
Ojitus saa soiden turpeen hajoamaan, jolloin se vapautuu hiilidioksidina ilmakehään. Asiaa mutkistaa se, että kuivatus myös vähentää soista vapautuvaa metaania, joka on 34 kertaa hiilidioksidia voimakkaampi kasvihuonekaasu. Soiden myllerryksen aiheuttamat kasvihuonekaasupäästöt ovat vieneet esimerkiksi Suomen ja Saksan niiden kymmenen maailman maan joukkoon, joiden soista vapautuu eniten hiiltä ihmistoiminnan takia. Soiden ennallistamisen yksi tavoite on palauttaa hiilinielu ilmakehästä suohon.
Meidät vei ennallistetun suon pusikkoon metaani ja siihen liittyvä arvoitus. Tutkijoita on ihmetyttänyt, miksi joiltakin keskieurooppalaisilta ennallistetuilta soilta vapautuu suuria määriä metaania heti ennallistamisen jälkeen, mutta pohjoiseurooppalaisilta ei. Lyhytaikaisetkin metaanipurkaukset ovat huono juttu, jos tavoitteena on hiilensidonta.
Vanneskorven menneisyys on suomalaisittain tavallinen. Se ojitettiin metsätalouskäyttöön, kuten puolet Suomen soista. Keski-Euroopassa tavallisempaa olisi ollut suon päätyminen pelloksi tai karjan laitumeksi.
Metaania vapautuu ilmakehään siellä, missä eloperäinen aines hajoaa hapettomissa olosuhteissa. Sellaiset olosuhteet vallitsevat luonnontilaisilla soilla vedenpinnan alapuolella – tai lehmän ruuansulatuskanavassa. Suomalaisilla ennallistetuilla soilla on huomattu, että vaikka kasvillisuus on palautunut hyvin, metaania tuottavia mikrobeja on edelleen vähän, ja ne ovat erilaisia kuin luonnontilaisilla soilla.
Voisivatko siis karjan laitumena käytetyt suot saada metaanintuottajamikrobinsa lehmän lannasta? Jos näin olisi, ennallistettavia soita valitessa kannattaisi välttää kohteita, jotka ovat olleet karjan laitumina. Suomen metsäojitettujen soiden keskellä kasvaneelle toive ei kuulosta vaikealta toteuttaa. Sen sijaan Saksassa 85 prosenttia soista on otettu maatalouden käyttöön. Usein muilta ominaisuuksiltaan ennallistamiseen sopivilla soilla on siis väistämättä paskainen historia.
Tutkimusryhmämme päätti ottaa asiasta selvää upottamalla lehmänlantaa suomalaisille ennallistetuille soille. Seurasimme, pysyvätkö kannetut mikrobit kaivossa, eli suossa. Näitä soita verrattaisiin saksalaisiin, karjatalouskäytössä olleisiin ennallistettuihin soihin.
Vuotta myöhemmin tutkimusryhmämme palasi samoille ennallistetuille soille. Turpeesta selvitettiin, mitä kuului lantaämpäreiden mikrobeille. Lanta oli todella lisännyt metaanintuottoa ja muuttanut mikrobiyhteisöä. Tulokset ovat jälleen uusi muistutus siitä, miten yllättävillä tavoilla ihmistoiminta voi muuttaa ympäristöä. Emme tiedä, kauanko lantaämpäreiden mikrobit elävät Vanneskorven turpeessa. Sen sijaan kuulin, että eräältä tutulta ennallistetulta suolta oli saatu vastikään poikkeuksellisen paljon karpaloita. Mene ja tiedä, oliko ämpäreillämme tekemistä asian kanssa.