Ilmastonmuutoksen ennustetaan tuovan pohjoisiin metsiin haitallisia tulokaslajeja ja lisäävän tuholaisten määrää. Seurauksena saattaa olla pahoja metsätuhoja.
Jänis ei syö puutarhassa mitä tahansa. Kasvinsyöjä valikoi ravintonsa korkean ravinnepitoisuuden perusteella, mutta pyrkii samalla välttämään kasvin tuottamia syönninestoaineita. Kotipuutarhuri huomaa tämän keväällä kuorituista omenapuiden rungoista. Syönninestoaineita ovat esimerkiksi kitkerän makuiset, ravinnon imeytymistä häiritsevät ja myrkylliset yhdisteet, joita omenapuussa on jänikselle riittävän vähän.
Siinä missä jänikselle maistuu omenapuu, hirvi suosii nuoria mäntytaimikkoja. Nisäkkäiden lisäksi erilaiset hyönteiset ja kasvitaudit, kuten tukkimiehentäi ja juurikäävät, uhkaavat metsäpuiden hyvinvointia. Sen lisäksi että ne aiheuttavat puutarhurille päänvaivaa, kasvituholaiset aiheuttavat miljoonien eurojen tappioita talousmetsissä. Jo lähitulevaisuudessa ilmastonmuutoksen pelätään entisestään lisäävän tuhoja pohjoisissa metsissä ja puutarhoissa, sillä sekä tuholaisten määrä että kasvien syönninestoaineiden määrä riippuvat lämpötilasta.
Tavallisesti kasvien, kasvituholaisten ja petojen välillä vallitsee tasapaino, jossa kasvinsyöjien runsautta säätelee syöntikelpoisen ravinnon ja petojen määrä. Jäniskanta ei karkaa käsistä, sillä kasvit hillitsevät tuhoja syönninestoaineilla. Toisaalta hyvä jänisvuosi tarkoittaa myös hyvää vuotta ketuille. Luonto tavoittaa tasapainon muuttuvassakin ilmastossa, mutta pohjoisen pitkäikäisissä metsissä se ei tapahdu vuosissa, eikä edes vuosikymmenissä. Tuholaispainetta kasvattavat erityisesti Manner-Euroopasta leviävät uudet hyönteislajit, kuten laajoja metsätuhoja aiheuttava perhonen, havununna. Tutkijat uskovat myös, että osa nykyisistä tuhohyönteisistä ehtii lisääntyä pidentyvän kesäkauden aikana useammin kuin kerran.
Vähemmälle huomiolle on jäänyt, että lämpötila muuttaa myös kasvien toimintaa. Pohjoisissa havumetsissä lämpötilaa voi hyvällä syyllä pitää tärkeimpänä puiden kasvua ja syönninestoaineiden tuottamista säätelevänä tekijänä. Jo yhden asteen nousu kesän keskilämpötilassa pidentää ja tehostaa kasvukautta. Puolustuskykyä lämpötilan nousu ei kuitenkaan paranna, vaan se päinvastoin vähentää kasvien tuottamien syönninestoyhdisteiden määrää. Puiden kemia muuttuu, vaikka ilmaston lämpeneminen pysähtyisi Pariisin sopimuksen tavoittelemaan 1,5 asteeseen.
Syönninestoaineiden väheneminen lämpötilan noustessa johtuu useasta eri syystä. Kasvin kasvu ja puolustusyhdisteiden tuottaminen kilpailevat samoista lähtöaineista, eli auringonvalon energialla sidotusta hiilestä ja maaperästä saatavista ravinteista kuten typestä. Kun kasvu on nopeaa, syönninestoaineita valmistuu vähemmän. Nopeasti kasvavassa puussa suojayhdisteet myös jakautuvat kasvissa isommalle alueelle, eli ne laimenevat.
Kun kasvin tuottamia syönninestoaineita on puissa vähemmän ja tuholaispaine äkillisesti voimakkaampi, saattaa seurauksena olla paljon totuttua suuremmat metsätuhot. Jäniksen omenapuille aiheuttamia tuhoja estetään verkoilla, mutta ilmastonmuutosta lienee mahdotonta pysäyttää. Siksi tuhojen hallinta pohjoisissa metsissä vaatisi korillisen uusia konsteja, jotka itse asiassa muistuttavat vanhoja hyviä neuvoja: monimuotoisessa ja eri ikäistä puustoa kasvavassa metsässä riski massatuhoihin on paljon pienempi kuin avohakkuun jälkeisessä tasaikäisessä taimikossa.