Sivelemmekö pian metsämikrobivoidetta kasvoihin?

Aamulla suihkaus bakteereja sisältävää deodoranttia kainaloon ja illalla puolen tunnin metsälenkki. Voisiko tämä olla tulevaisuuden lääkärin resepti ennaltaehkäisevään terveydenhuoltoon? Ihminen tarvitsee kosketusta ympäristön mikrobeihin pysyäkseen terveenä. Tämä on suomalaistutkijoiden esittämän biodiversiteettihypoteesin keskeinen sisältö.

Elinympäristöjen katoaminen on johtanut lajien vähenemiseen, ja ihmiset ovat siirtyneet asumaan kaupunkeihin kauemmas luonnosta. Tilaisuuksia altistua maaperän mikrobeille on siten entistä vähemmän. Tästä voi seurata häiriöitä immuunijärjestelmässä. Ne puolestaan lisäävät riskiä sairastua allergioihin ja tulehdussairauksiin. Erityisen tärkeitä ikäkausia luontoaltistukselle ovat varhaislapsuus, jolloin immuunivaste kehittyy ja vanhuus, jolloin ihmisen järjestelmät alkavat rapautua.

Suuri merkitys mikrobialtistuksen määrässä on ihmisen arjen valinnoilla: Ostanko multaporkkanan vai koneellisesti kuoritun? Vienkö lapseni metsäretkelle vai vietämmekö päivän HopLopissa?

Kaupunkien ja asumisen suunnittelussa on tärkeää huomioida erilaisten ihmisryhmien mahdollisuudet saada kosketus luontoon. Vanhusten ja liikuntarajoitteisten voi olla vaikea mennä metsään. Joku pelkää, ja toinen ei vain halua. Voisimmeko tuoda metsän mikrobit heidän luokseen? Käytetään viherrakentamisessa mikrobistoltaan rikkaita kasvualustoja ja jätetään lehtikasat puistoihin maatumaan. Varustetaan rakennuksia viherseinillä. Tutkijoiden päissä vilisee myös ajatuksia uudentyyppisistä kuluttajatuotteista. Miltä kuulostaisi metsämikrobeilla ryyditetty ihovoide?

Luontoympäristön huomioiva kaupunkisuunnittelu ei ole helppoa. Puut eivät kestä määrättömästi kiipeilyä, eivätkä metsästä siirretyt mustikanvarvut kävelyä. Viherkatto ei ole kaikkien silmään kaunis. Asfaltin hoito on helpompaa kuin nurmikon. Eivätkä kaikki mikrobit tietenkään ole ihmiselle hyväksi. Toisessa vaakakupissa painaa oma ja lastemme terveys.

Ihmisen ja luontoympäristön keskinäinen riippuvuus on tunnistettu, mutta suurelta osin vielä tuntematon. Tutkimussarkaa riittää monen alan osaajille. Käyttäytymistieteilijöiden on löydettävä insinöörit ja terveystutkijoiden pitää lyödä päänsä yhteen biologien kanssa. Yhteistyöstä kumpuavat ymmärrys ja uudet ratkaisut.

Maaperä sisältää yli 98 prosenttia maaekosysteemin geneettisestä monimuotoisuudesta. Toistaiseksi meillä on vain hämärä ymmärrys sen toiminnasta ja vaikutuksesta muuhun ympäristöön ja ihmiseen. Tämä näkymättömissä oleva eliöstö unohtuu usein, kun keskustellaan luonnon monimuotoisuuden säilyttämisestä. On helpompi olla huolissaan saimaannorpasta kuin maan alla ahertavasta alkueläimestä.

Blogitekstissä on hyödynnetty Ihmisen ja ympäristön yhteinen terveys – Kohti turvallista, monimuotoista elinympäristöä -seminaarin esityksiä.