Ovatko syötävät hyönteiset vain kaukomaiden eksotiikkaa?

Hyönteissyönnistä eli entomofagiasta puhutaan paljon ja se jakaa mielipiteitä täydellisestä tyrmäämisestä uteliaaseen mielenkiintoon. Toiset olisivat valmiita kokeilemaan sitä ja toiset eivät taas missään nimessä suostuisi moiseen. Hyönteissyönti on tunnetusti tavallinen osa joidenkin kaukomaiden kuten Thaimaan ruokakulttuuria. Nykyisellään se ei kuulu suomalaiseen ruokakulttuuriin, eikä muihinkaan länsimaisiin ruokakulttuureihin. Tarkemmin ajateltuna se on aikamoinen ihme, sillä useat hyönteiset omaavat korkean ravintoarvon ja ne olisivat tarjonneet tärkeän ravintolisän muun ruoan ollessa vähissä.

Suomessa hyönteiset ovat lähinnä ruokailleet ihmisestä loisinnan kautta, mutta voisiko tilanne olla toisin päin? Voisivatko ihmiset hyödyntää hyönteisten tarjoamaa ravintoa? Erilaisia metodeja tämän toteuttamiseen ei ole kovinkaan vaikea keksiä. Muurahaisia voidaan kasvattaa esimerkiksi terraarioissa, joista voitaisiin kerätä munia ruokapöytään. Muurahaisten munat ovat tuttua sapuskaa ainakin Meksikossa, jossa ne tunnetaan nimellä Escamoles. Liometopum apiculatum –suvun muurahaisten munia ja toukkia kerätään luonnosta ja niistä valmistetaan erilaisia muhennoksia. Maultaan niiden kuvaillaan olevan pähkinäisiä ja rakenteeltaan ne muistuttavat raejuustoa. Ei kuulosta kovinkaan kammottavalta.

Kiinnostuin etsimään tietoa suomalaisen hyönteissyönnin historiasta. Oliko hyönteissyönti jo meidän esi-isiemme aikaan trendikästä? Ja jos joitain lajeja syötiin, mitä ne olivat? Nopealla nettihaulla ei paljonkaan tietoa löydy ja tämä viittaa siihen, että hyönteisten syöntiä on tapahtunut luultavasti kauan ennen meidän nykyisen ruokakulttuurin muotoutumista. Metsästäjä-keräilijä yhteisöt tunnetusti ovat hyödyntäneet kaikkea metsästä löytyvää ravintoa joten miksei hyönteisiäkin.

Perinnetietoutta hyönteistensyönnistä ei suomalaisessa kulttuurissa tiedettävästi esiinny, mutta olemmehan me nopeita oppimaan. Pizzat, pastat, hampurilaiset ja muut eri kulttuurien ruoat ovat nopeasti lyöneet itsensä läpi myös usean suomalaisen ruokapöytään. Jotta pysyisimme kehityksen kelkassa mukana, olisi meidän tutustuttava erilaisiin hyönteislajeihin sekä niiden kasvattamisen haasteisiin. Kuinkahan monta syötävää lajia suomenkin luonnosta löytyy?

Rakenna pieni luksuslomakohde hyönteisille

Kevät on ohi ja puutarhoissa ovat siemenet itäneet. Nyt voi vain rentoutua ja ihastella taimien kasvua. Kaikki ei kuitenkaan mene aivan niin kuin on suunniteltu vaan puutarhassasi saattaa lymyillä kutsumattomia vieraita. Nämä vieraat eivät ole monellekaan iloinen yllätys, sillä niiden rellestäessä rakkaalla kasvimaalla jäljelle jää vain kasa kuivuneita lehtiä ja haudattu unelma upeasta sadosta. Kirvat, kempit, koloradonkuoriaiset, kaalikärpäset, liljakukot ynnä muut, tuholaisinakin heidät tunnetaan. Kaikki alkaa siitä kun näet muutaman yksilön, sitten vähän lisää ja kohta koko armeija elää takapihallasi.

Googlaamalla löytyy vaikka mitä poppakonsteja ja loitsuja tuholaisten karkottamiseen. Useinkaan nämä legendat eivät pidä paikkaansa, ja vaikka kuinka yrität suihkutella ruusuja nokkosvedellä, kirvat vaan pysyvät. Tästä turhautuneena hylkäät tavoitteesi luonnonmukaisesta kasvimaasta ja tartut viimeiseen oljenkorteesi, myrkkyihin.

Myrkyissä on se ongelma, että niitä käyttämällä tuhoaa paljon hyönteisiä, jotka ovat todellisuudessa hyödyksi puutarhalle. Esimerkiksi kirvasääsket, leppäkertut, harsokorennot, kirvojen loispistiäiset, petoluteet, pihtihännät ja maakiitäjäiset ylläpitävät puutarhan ekologista tasapainoa syömällä tuholaisia. Jos tuholaisten viholliset poistetaan puutarhasta, tulee puutarhasta entistä haavoittuvaisempi. Päädytään siis kierteeseen, joka pitää myrkkykauppiaat tyytyväisinä.

Missä sitten piilee ratkaisu ongelmaan? Tässä olisi yksi: tuholaisista kärsivä puutarhasi on kuin selkäkipuinen potilas. Selkäkivun hoidossa lääkkeitä tärkeämpää on pyrkiä poistamaan sen aiheuttaja, esimerkiksi huono työskentelyasento. Samoin puutarhassa on mietittävä miksi tuholaispopulaatio pääsee kasvamaan näin suureksi.

Useimmiten suuren tuholaispopulaation taustalla on niiden luonnollisten vihollisten puute. Jokin häiritsee tuholaisia syövien hyönteisten pesintää ja/tai talvehtimista. Ja tämä häiritsijä olet todennäköisimmin sinä itse. Syksyllä saatat haravoida ahkerasti lehdet ja oksat pois pihamaalta, mikä tarkoittaa varmaa kuolemaa esimerkiksi lehtikarikkeessa talvehtiville leppäkertuille. Harva myöskään jättää kuolleita puita pihamaalleen lahoamaan. Siistissä puutarhassa hyödykkien on vaikea löytää pesintä- ja talvehtimispaikkoja, mikä puolestaan johtaa niiden puuttumiseen puutarhasta ja tuholaisille ihanteellisen ympäristön muodostumiseen.

Yhtenä ratkaisuna tuholaisongelmaan on pyrkiä palauttamaan puutarhan ekologinen tasapaino rakentamalla hyödyllisille hyönteisille pesimis- ja talvehtimispaikkoja eli niin kutsuttu hyönteishotelli. Se toimii suojapaikkana myös pölyttäjille kuten villimehiläisille ja perhosille, jotka takaavat hyvän sadon.

Päätin testata tätä uutta villitystä ja rakensin hyönteishotellin puutarhaan. Niitä saa myös ostettua puutarhaliikkeistä, jos vasara ei tahdo pysyä kädessä. Ensin rakennetaan puinen kehikko, jossa on useita lokeroita. Lokeroiden täytteeksi sopivat esimerkiksi ontot järvikaislan korret, reikäiset puupalikat ja kävyt. Lokerot suljetaan metalliverkolla, jotteivat täytemateriaalit pääse tippumaan.

Nostin valmiin hotellin aurinkoiselle ja sateelta suojatulle paikalle autokatoksen ulkoseinään. Nähtäväksi jää, miten suosittu tekeleestäni tulee hyönteisten keskuudessa ja millaisia asiakkaita hotelliin saapuu.