Meritaimen ja Vanha Rauma tarvitsevat huomaavaisuutta ja huolenpitoa

Raumanjoki soljuaa idyllisten puutalojen kupeessa. Pyöräilijä pysähtyy kivisillalla kaiteen viereen ja tähyilee veteen, mies nostaa katseensa ja mainitsee ohimennen minulle, että virrassa on kala.

Hän kertoo vielä, että yläjuoksulla Taarinsillan luona asuu kolme meritaimenta. Yksi niistä on vähän isompi, ja hän näyttää samalla minulle noin 15 cm mittaa sormillaan. Isoja kaloja ei kuulemma ole näkynyt. Saapuvat ehkä syksymmällä kutemaan Raumanjokeen.

Meritaimenkanta Raumanjoessa on vähintäänkin arvokas, kuten Unescon maailmanperintökohteisiin lukeutuva Vanha Rauma. Luontaisesti lisääntyvä meritaimen on äärimmäisen uhanalainen. Meritaimenilla menee huonosti, sillä vuonna 2010 luokitusta kiristettiin erittäin uhanalaisesta äärimmäisen uhanalaiseksi.

Vanha Rauma on laajuudessaan uniikki kulttuuriympäristö, jonka maailmanperintöstatusta arvioidaan ajoittain. Vanhan Rauman taloista vanhimmat ovat 1700-luvun rakennuskantaa ja kokonaisuus on nykyisellään asukkaiden ja yritysten elävöittämänä kaupungin sykkivä sydän.

Alueen kylkeen suunniteltu suuri kauppakeskus on herättänyt keskustelua siitä onko se kuolinisku Vanhan Rauman vireydelle, jos asiakkaan siirtyvätkin uuteen kauppakeskukseen. Eläväisen Vanhan Rauman museoituminen olisi äärimmäisen kohtalokasta myös maailmanperintöarvolle.

Molemmat sekä meritaimen että Vanha Rauma tarvitsevat osakseen huomaavaisuutta ja huolenpitoa.

Meritaimen on hyvin sopeutuvainen, kunhan sille on sopivat elinolosuhteet ja osoitetaan hivenen huomaavaisuutta. ”Verkkokalastuksen ohjaaminen pois taimenten asuttamista jokisuistoista olisi yksinkertainen ja tehokkain tapa pitää nykyiset meritaimenkannat elinvoimaisina” toteaa Helsingin yliopiston kalastusbiologian professori Sakari Kuikka.

Meritaimen naaraat palaavat 3–4 kiloisina mereltä kotijokeen kudulle, jolloin niille pitäisi ehdottomasti tarjota esteetön pääsy kutemaan. Hyvää syötävää tumma kutukala ei olisikaan.

Tanskassa kalastusta ei sallita lainkaan 500 m etäisyydellä taimenjokien suistoista. Kun jokisuu on yli kaksi metriä leveä, kalastuskielto on voimassa ympäri vuoden ja pienemmissä puroissa syksyn ja talven. ”Tanskassa meritaimenten luonnonkannat ovat alkaneet kasvamaan kalastuksen sääntelyn ansiosta. Eli taimenkantojen elvyttämien on periaatteessa helppoa, kunhan vaan annetaan kaloille mahdollisuus päästä lisääntymään” Kuikka toteaa.

Raumanjoki laskee mereen Rauman Kanalina. Lähimerialue on satama-aluetta, jossa jo laivaliikenne estää verkkojen pitämisen.

”Raumanjoen taimenia on suojellut alun alkaen julkisuus ja sen myötä kasvanut yleinen arvostus. Salakalastusyrityksiä ei ole tullut ilmi ja ulompana saaristossa rysäkalastajat vapauttavat saamansa kutukalat”, kertoo ympäristönsuojelupäällikkö Juha Hyvärinen Rauman kaupungilta.

Raumanjoen 157 jokipoikaseen laitettiin seurantasiru syksyllä 2016 ja Kirkkosillan alle antenni, joka rekisteröi sillan alla liikkuvat kalat.

”Tarkoitus oli laittaa seurantasiruja myös aikuisiin taimeniin, mutta kiinni saatiin vain poikasia. Sirujen avulla seurataan taimenten elämää joessa ja aikanaan toivottavasti myös sitä palaavatko ne mereltä takaisin jokeen lisääntymään”, kertoo seurannasta vastaava Hyvärinen.

Antenni reagoi välittömästi, jos sirulla merkitty kala ui sillan alle. Merkityistä kaloista 25 yksilöä on viettänyt tänä kesänä aikaa Kirkkosillan suojissa.

Tyypillisesti sillan alla on liikkunut 2-4 merkittyä taimenta päivittäin. Yhtenä kesäkuun päivänä sillan alla vieraili ennätykselliset kahdeksan kalaa. Ajoittain näyttää vaihtelevan ken kaloista viettää eniten aikaa sillan alla.

Osa kaloista ui sillan ali nopeasti ihan vaan ohikulkumatkalla, kun taas osa on viihtynyt kivisillan suojissa tuntitolkulla, jolloin seuranta-antenni ehtii välittämään kalasta tietokoneelle tuhansia merkintöjä.

Kala ei tiedä mitään taukoamattomasta datavirrasta, jonka sen vatsaontelossa oleva seurantasiru antennin läheisyydessä aiheuttaa.

”Raumanjoki on pieni. Hyvän kutusyksyn jälkeen keväällä kuoriutuvien poikasten määrä lienee moninkertainen siihen nähden, millainen joukko taimenia mahtuu joessa varttumaan. Reviirikaloja kun ovat. Kuivana syksynä ongelmana on veden vähyys, sillä pienellä virtaamalla taimenet eivät nouse Raumanjokeen”, selvittää Hyvärinen Raumanjoen ominaisuuksia taimenien kannalta.

Jokivesi on ollut tänä kesänä enimmillään vain 19 asteista, johon taimenet ovat sopeutuneet silminnähden hyvin. Katselen miten kalat liikkuvat äärimmäisen vikkelästi iltasyönnillä.

Taimenen jokipoikaset elävät joessa vähintään kaksi vuotta saalistaen eläinplanktonia, vesihyönteisiä ja pohjaeläimiä. Kirkkosillan reviiriä hallitsevan taimenen bongaan minäkin. Se on todennäköisesti taimen nro 008, jonka liikkeet antenni on rekisteröinyt yli 100 000 kertaa kesän aikana.

Nimeän taimenen raumalaisittain Iiroksi.

Kuulen loiskauksen, kun taimen nappaa vesiperhosen. Hyppään pyörän selkään. Syksyllä Raumanjoessa molskii kutukaloja, jos ne vaan pääsevät nousemaan jokeen. Tavataan taas Vanhan Rauman silloilla viimeistään silloin.

Rankkasade aiheutti kuormituspiikin ja moninkertaisti jokiveden sameuden

Etelä-Suomen yli liikkui hidas säärintama lauantaina ja sunnuntaina 3.-4. syyskuuta 2016. Jatkuvatoiminen vedenlaadun mittaus Vantaanjoessa osoittaa, että jokiveden sameus ja kiintoaineen pitoisuus moninkertaistuivat säärintamaan liittyneen rankkasateen ansiosta.

Vettä satoi paikoitellen paljon, sillä Ilmatieteen laitoksen Espoon Tapiolan havaintoaseman mittariin kerääntyi 60 mm vettä, ja tutkahavaintojen perusteella paikoitellen satoi vielä enemmän. Suurimmat sateet olivat ohitse jo sunnuntaiaamuna, mutta Vantaanjoen vedenpinta jatkoi tuolloin reipasta nousua. Jokivedenpinta nousi rankkasateen ansiosta kokonaisuudessaan yli 50 cm ja oli huipussaan vasta sunnuntaina klo 18, jonka jälkeen pinta alkoi laskea

Sadeveden valunta maata myöden jokeen vie aikaa, jota kutsutaan viipymäksi. Pienet vesistöt reagoivat lyhyen viipymän takia nopeasti rankkasateisiin.

Joissa kiintoaines on veden mukana kulkeutuvaa maata ja muita hiukkasia. Jätevesikuormitus, levät sekä maalta ja jokiuomasta liikkeelle lähtevä materiaali nostavat kiintoainespitoisuutta. Lähes koko elokuun 2016 Vantaanjoen kiintoainespitoisuus on ollut alle 50 mg/l. Tämän vuoden ensimmäinen syyssade nosti pitoisuuden alle vuorokaudessa tasosta 25 mg/l arvoon, joka oli enimmillään 200 mg/l. Tämä pitoisuuden huippulukema mitattiin sunnuntaina iltapäivällä. Suuri kiintoaineen ja sameuden vaihtelu on jokivesistöille tyypillistä ja liittyy yleensä sadantaan ja joen vesimäärän vaihteluun.

Suomen ympäristökeskus (SYKE) on seurannut Vantaanjoen vedenlaatua vuodesta 2010 lähtien jatkuvatoimisella sensorilla, jonka toiminta käynnistettiin Itämeren maiden välisessä pilottihankkeessa. Veden optiseen mittaukseen perustuva laite rekisteröi tietoa veden laadusta hyvin tiheään eli tunnin välein ja tiedot lähetetään SYKEn tietokantaan kerran vuorokaudessa.

Automaattisen mittauslaitteiston etuna on, että nopeat muutokset jokiveden laadussa saadaan havaittua lähes reaaliajassa. Sensori mittaa veden sameutta, josta lasketaan kiintoainespitoisuus. Lisäksi sensorin avulla seurataan muutoksia jokiveden ravinnepitoisuuksissa.

Joista Itämereen valuva ravinnekuorma lasketaan jokiveden ravinnepitoisuuden ja joen virtaaman perusteella. Perinteisesti ympäristöhallinnossa on kerätty vedenlaatunäytteitä suurimmista joista ja analysoitu niistä ravinnepitoisuudet laboratoriossa kaksi kertaa kuukaudessa. Harva näytteenotto heikentää Itämereen päätyvän kiintoaine- tai ravinnekuormituksen arvioinnin tarkkuutta, jos pitoisuusvaihtelut eivät tule kaikilta osin otetuksi huomion näytteenotossa.

Tutkimuksissa on osoitettu, että jatkuvatoiminen vedenlaadun seuranta tuottaa paljon tarkempaa tietoa jokia myöden mereen päätyvästä kuormituksesta, kuin perinteinen harva näytteenotto.

Vantaajoen jatkuvatoiminen havaintoasema on toiminut hyvin, mutta sen toiminta ja ylläpito jatkossa on epävarmaa resurssien puuttuessa.

Life Aquatic – Luontoelämyksiä uimahallissa

Minusta uimahallia kuvaavia sanoja ovat ainakin kirkas vesi, kloori [kun uimahallin vedenpuhdistus toimii moitteettomasti, niin kloori ei muuten haise altaassa laisinkaan] ja puhtaus. Luonnonvesissä uimarin jalkoja nuolevista uposkasveista ei hallissa todellakaan ole haittaa. Rauman uimahallissa ovat asiat menneet päälaelleen, sillä siellä on sameaa luonnonvettä ja pikkulimaskaa veden pinnalla.

Snorklaan Life Aquatic –taidetapahtumassa, joka on kokonaisvaltainen elämys. Koko uimahallin vallannut taitava työryhmä on toteuttanut ääni-, musiikki-, veistos- ja valoinstallaation, jonka kaikki osat liittyvät ja ovat saaneet inspiraation vedestä.

Altaassa kelluu suuria muovipalloja ja sukellan uteliaana lähemmäksi. Läpinäkyvät pallot on ankkuroitu pohjaan ja niissä on vesikasveja, joita en edes yritä tunnistaa. Palloja on kiva kurkkia veden alta. Hauskana yksityiskohtana huomaan, että kussakin pallossa on luuppi, josta erilaisia vesikasvinäytteitä voi tarkastella moninkertaisesti suurennettuna.

Paikalliset lapset osallistuvat teoksen rakentamiseen

Yhdessä pallossa parveilevat pikkulimaskat sentään jotenkuten tunnistan. Ne on kerätty Kylmäpihlajan majakkasaarelta. Muissakin altaan kuplasäiliöissä on vesi- ja kasvinäytteitä Rauman lähivesistä. Lisäksi uima-altaan reunalle on alkanut kerääntyä kouluryhmien lähivesistä tuomia vesinäytteitä. Ne on aseteltu hienosti veistosjalustalle, jossa on lähialueen kartta taustalla. Pulloista voi visuaalisesti vertailla keskenään esimerkiksi paikallisesta lammesta tai meren rannasta lasten keräämiä vesinäytteitä.

Uimahallissa minivesiekosysteemit on suljettu palloihin, joita ei pääse omin sormin koskemaan tai sotkemaan. Pallot on toteuttanut Kristiina Ljokkoi, jonka mielestä luonnon vedenalainen maailma ja sen ekosysteemit ovat tutkimisen arvoisia, jotta kaoottiseltakin tuntuvat asiat ja ihmisten toiminnan vaikutus vedenalaiseen elämään tunnettaisiin paremmin.

Vedenalainen konsertti rentouttaa

Uimahallivierailuuni liittyy tällä erää myös musiikkia ja veden ääniä. Altaan reunalla on täysimittainen esiintymislava ja saksofonikonsertti käynnissä. Painun snorkkelin turvin pinnan alle. Veden alla musiikki on pehmeää. Konserttitunnelma on käsittämättömän rauhallinen ja rentouttava. Saksofonin soitantaan sekoittuu veden ääniä. Ehkä ne ovat uimahallin veden ääniä tai nauhoitettua vedenalaista äänimaailmaa Itämerestä tai Rauman kanaalista, joita konsertissa myös esitettiin. Hydrofoni, jota käytetään vedenalaisen äänimaailman tutkimuksessa, on eturivin paikalla altaan pohjalla. Se taisi tällä kertaa Itämeren syvyyksissä kuuluvien äänien sijaan nauhoittaa vedenalaista konserttielämystä.

Havaintolähetti mahdollistaa kansan tiedetalkoot

Kääri hihat ja ryhdy vesien tarkkailijaksi. Nykyisin vesien havainnointi voi olla muutakin kuin uimaveden lämpötilasta keskustelua saunan lauteilla.

Käytössä on älypuhelimet, internet, koodit ja tietojärjestelmät. Ota kesän kunniaksi Havaintolähetti käyttöön. Tallenna sinne omat vesihavaintosi vaikkapa sinilevästä tai veden lämpötilasta. Havaintolähetti toimii älypuhelimen selaimessa ilman ohjelmistoasennuksia ja sinne voi kuka tahansa muutamalla klikkauksella tallentaa esimerkiksi uimaveden lämpötilahavainnon.

Citizen science on maailmalla kasvava ilmiö, jolle Helsingin Sanomien toimittaja Timo Paukku ehdotti suomenkielistä käännöstä kansan tiedetalkoot tai joukkoistettu tiede. Ihmisten kiinnostus ympäristöhavaintojen jakamiseen ja tallentamiseen erilaisissa kännykkäpalveluissa kasvaa samalla kun uusia havaintosovelluksia kehitetään.

Olen samaa mieltä toimittaja Paukun kanssa, että talkoista tässä on kyse eikä edes kovin rasittavista. Voit itse valita missä ja milloin Havaintolähettiä näpyttelet. Kun tarpeeksi moni näpyttelee, niin joukoissa on voimaa. On aivan eri asia, jos luonnonvesiä havainnoivat kymmenettuhannet ihmiset muutaman tutkijan sijaan. Kun havaintoja on paljon, niin tunnemme vesien tilan entistä paremmin ja pystymme tarvittaessa reagoimaan havaittuihin muutoksiin nopeammin.

Havaintolähetti on Suomen ympäristökeskuksessa suunniteltu verkkosivu erityisesti kännykkäkäyttöön. Havaintolähetillä voi tallentaa oman havainnon mm. sinilevätilanteesta, veden lämpötilasta tai meduusoista. Lisäksi on mahdollista ilmoittaa veden näkösyvyys, sameus, pH tai happipitoisuus. Havaintolähettiin kirjatut havainnot ovat luettavissa netissä Järvi&MeriWikin kartalla, sillä ne on sidottu paikkatietoon. Järvi&MeriWiki on viranomaisten ja kansalaisten yhteistoimintaan perustuva vesien tietopankki.

Kun uimavesi on kirkasta ja sinilevää ei ole, kannattaa tämäkin havainto näpytellä kännykällä jakoon. Havainto levättömästä uimavedestä on tärkeä, sillä Järvi&MeriWikin käyttäjät saavat tiedon, että uimarannalla ei ole sinilevää. Voi pakata kamppeet ja lähteä uimaan.

Suomen ympäristökeskuksessa kehitetään kansalaishavaintojen keräystä. Kesän jälkeen, kun ilmat viilenevät ja alkaa pakastaa, Havaintolähettiin voit kirjata onko meri, järvi tai joki jäätymässä tai koska muodostuu pysyvä jääpeite. Kansan tiedetalkoot jatkuvat ympäri vuoden.

Aiheesta lisää:

• Havaintolähetin YouTube-esittelyvideo: klik!
• Katso video miten näkösyvyyden mittaus onnistuu ämpärin kannesta tehdyllä mittalaitteella: klik!
• Lisätietoja Havaintolähetistä: klik!
• Tiedetoimittaja Timo Paukun kirjoitus: ”Taviskin voi saada nimensä tähtiin – Tiedetalkoissa kuka tahansa voi osallistua tieteen tekoon kotikoneelta”

Vettä saavissa ja vähän mittarissa

Kun ulkona sataa, niin minä painelen pihalle. Ohjaan kotitalon rännistä vedet vuorotellen pariin saaviin [täytyy siirtää veden juoksuputkea, joka on rännin jatkona]. Kun saavit täyttyvät niin loppu vesi saa valua salaojia pitkin pois. Pihasaunan katolta vedet sen sijaan valuvat suoraan siniseen isoon tynnyriin ja tekemäni hanaliitoksen kautta vielä toiseenkin. Puutarhan kukkaset kiittävät tästä toiminnasta kuivina viikkoina. Kasteluvedeksi saan kerralla kerättyä lähes 500 litraa vettä. Se on monta kastelukannullista.

Jos sade jatkuu pitkään, niin kannan sateen aikana sinisestä tynnyristä saunavedetkin pihasaunaan. Minua nauratti, kun Suomen huutokauppakeisari teki juuri ohjelmassaan kauppaa emännän längistä. Niillä olisi käyttöä tässä touhussa! Saunan kannellisissa saaveissa sadevesi pysyy käyttökelpoisena, vaikka pihasaunaa ei ihan joka viikko lämmitetäkään. Sadevedellä on mukava pestä hiukset.

Poikani on saanut koulussa oppia vedenkulutuksen hillitsemisessä. Pienet ekakuokkalaiset tekivät hyvin havainnollisen kokeen liittyen niinkin arkiseen asiaan kuin käsien pesuun.

Tähän tarvittiin kaksi samankokoista astiaa ja innokkaita käsien pesijöitä. Opettaja laittoi hanan alle astian käsien pesun ajaksi. Ensimmäisessä käsipesussa hanan juoksutus pidettiin kovalla, jolloin hanasta tuleva vesi oli harmaata. Sen jälkeen kädet pestiin, kun vesi norui hanasta kirkkaan värisenä loristen eikä kovalla paineella. Astioihin kerättiin eri pesukerroilla käytetty vesi. Ero vesimäärissä havainnollisti miten paljon puhdasta vettä kuluu hukkaan, jos hanaa pitää turhan kovalla.

Minun ja muun perheen ahkerointi veden säästössä on noteerattu. Vesilaitokselta tuli pari ystävällistä putkimiestä viime talvena vaihtamaan taloomme uuden vesimittarin. Vaihdon jälkeen meitä on pyydetty lähettämään vesimittarin lukemia vesilaitokselle jo pariinkin otteeseen. Vedenkulutuksemme ei ole uuden mittarin myötä muuttunut. Taitavat mittarilukemat olla vielä vaihdon jälkeenkin liian pieniä.

Veden kulutuksen [erityisesti lämpimän veden kulutuksen] hillitseminen on yksi jokamiehen keino vaikuttaa ilmastomuutokseen. Motivan mukaan jopa 30 prosenttia asuinrakennusten vuotuisesta lämmitysenergian kulutuksesta menee käyttöveden lämmitykseen. Vasta nyt on todella herätty siihen, että kuluttajat ja heidän arkiset valinnat ovat avainasemassa ilmastomuutoksen hillinnässä. Ympäristötiedonfoorumin uusi julkaisu ”Aktiivinen kuluttaja haastaa ilmastopolitiikan” pureutuu juuri siihen, että elämäntavoilla on ilmastovaikutuksia.

Puutarhanhoitoa harrastaville sadeveden keräily on monelle arkipäivää. Omalla vanhaan pihaan sovelletulla veden keräilysysteemilläni homma on toki vähän työlästä, kun haluan vettä talteen rännistä useammankin kuin yhden saavillisen.

Hyvännäköisiä, käytännöllisiä ja maan pinnalla olevia sadevedenkeräysjärjestelmiä on kaupallisesti aika vähän tarjolla. Ilmoittaudun halukkaaksi mukaan tiimiin innovoimaan puutarhaan parannettuja, uuden aikakauden sadevesiastioita!

Jää on osa elämää

Yksi jäätutkimuskokouksen pääpuhujista, Brian Morse Kanadasta, on jättänyt Power Point -kalvot kotiin.

Hän pyytää yleisöä miettimään miltä jää tuntuu, maistuu, haisee tai millaista on jään ääni. Brianin kokemukset jäästä kumpuavat lapsuudesta asti. Kyllähän itsekin muistan, miten olen imeskellyt rännistä roikkuvia jääpuikkoja. Nykyisin omat poikani ryntäävät heti juoksuun ja kilpailevat suurimmista jääpuikoista.

Kesä on alkanut Michiganissa, ja meneillään on 23rd IAHR International Symposium on Ice. Puheessaan Brian pyytää tutkijoita pitämään mielessä suuren kolmiyhteyden: Vesi esiintyy luonnossa vetenä, vesihöyrynä sekä niin kiehtovana ja vähän mystisenä jäänä. Nämä kolme kaverusta eli vesi, höyry ja jää liikkuvat ympäri maapalloa käsi kädessä ja ovat jatkuvasti vuorovaikutuksessa.

Project:Ice-elokuvassa elämän keskiössä on jää

IAHR-kokouksessa näin pari vuotta sitten valmistuneen Project:Ice-dokumenttielokuvan, joka nivoo saumattomasti yhteen historiaa, tiedettä ja ilmastomuutoksen. Elokuvan keskiössä on suurten järvien jää. Ohjaajan ja tuottajan William Kleinertin mielestä jää on mystistä, maagista ja vähän pelottavaakin.

Hän on viettänyt lapsuutensa kesiä sekä talvia mökillä Eriejärven rannalla, joka on yksi niistä viidestä järvestä, jotka yhdessä muodostavat Pohjois-Amerikan suuret järvet. Suurissa järvissä on viidennes maapallon kaikesta makeasta vedestä, mikä on mielestäni aika paljon (muuten enemmän kuin Itämeren tilavuus, kun taas Suomen järvissä on sadannes suurten järvien vesimäärästä).

Kleinert kertoi miten rantaan kasautuvat jäävallit ja railot kiehtoivat häntä pikkupoikana. Suurimman vaikutuksen häneen teki jäiden raosta lähes taivaaseen asti purskahtanut gaysir.

Elokuvassa minua viehättivät paikallisten ihmisten arkiset kertomukset, siitä miten he elävät talvella. Mieleeni nousi ajatus, entäpä jos jäätä ja lunta ei olekaan Suomessa enää tulevaisuudessa. Tällöin suomalaisten talviset jääelämykset jäisivät hyvin hatariksi.

Suurten järvien talvista elämää

Asukkaat suurilla järvillä odottavat talvea. Yksi kaivaa esiin jäähakun, jääkengät ym. tarvikkeet ja lähtee jääkiipeilemään. Paikallinen jääkiekkoseura taas järjestää vuosittain jääkiekkokisat järvijäällä. Joukkueita on 160, joten paikallisten nuorten jääkiekkoharrastuksen vuosittaisista kustannuksista mukava siivu katetaan tapahtuman tuotoilla.

Suurilla järvillä ollaan pilkillä hassun näköisissä kopperoissa, jopa koko perheen voimin. Voi sitä riemua kun tytön pilkkiin tarttuu ahven ja hän vetää sen pinnalle. Elokuvassa haastatellaan pitkän linjan ammattikalastajaa Ralph Wilcoxia, joka pitää talviverkkoja.

Hän on huomannut, että jäätyminen alkaa nykyään myöhemmin kuin ennen. Aikaisemmin jäälle pääsi kalastamaan marraskuussa, mutta nykyään yleensä vasta joulukuussa. Onpa ollut talvia, jolloin talviverkot on voinut laskea vasta helmikuussa tai jää on jäänyt niin ohueksi, että sinne ei ole ollut menemistä koko talvena.

Ohjaaja Kleinert kiinnitti huomiota haastattelemiensa henkilöiden puheissa toistuvaan tarinaan – talvet eivät ole enää sellaisia kuin ennen.

Jää vaikuttaa ilmastomuutokseen

Uusimman seuranta-aineiston perusteella suurten järvien talvinen jääpeitteinen ala on pienentynyt keskimäärin 26 prosenttia jaksolla 1973–2016. Jääkansi on hyväksi, sillä se vähentää haihduntaa ja vaimentaa aallokkoa.

Kun järvien jääpeitteinen aika lyhenee ja on lämmintä, veden kiertokulku nopeutuu. Haihdunta lisääntyy ja vedenpinta laskee. Suurten järvien vesi lämpenee keväällä nopeasti, jos eristävä jääkerros sulaa ennen aikojaan. Vaikutukset jatkuvat kesään, sillä veden lämpötila ehtii pitkänä sulana aikana nousta lämpimämmäksi kuin kesinä, joita edeltää kylmä talvi.

Sääilmiöt äärevöityvät haihdunnan lisääntyessä ja esimerkiksi rankkasateet yleistyvät. Näin järvijään yhteyden ilmastoon tiivistää Nobel-palkittu professori Henry Polack, joka on elokuvan ilmastomuutoksen asiantuntija.

Paikallissäästä

Aamulla ennen elokuvanäytöstä tsekkasin Suomen säätiedotusta. Kännykästäni selvisi, että Ilmatieteen laitos on antanut Lounais-Suomeen sadevaroituksen. Huolestuin vähän, onko kotikaupunkiini Raumalle tulossa todella kova rankkasade, koska siitä varoitetaan etukäteen.

Illalla elokuvan jälkeen avaan hotellihuoneen tv:n ja uutisissa näytetään miten Texasissa tulvii. Ihmisiä on kuollutkin aiheutuneessa kaaoksessa.

Seuraavana päivänä vilkaisen New York Times -lehden etusivua. Pariisissa Louvren taideaarteita kannetaan turvaan, sillä Seinejoen vedenpinta on ennätyksellisen korkealla.

Miten tämä kaikki nyt sattuukin parin päivän sisällä? Ilmastomuutoksen merkkejä taitaa olla ilmassa eri puolilla maapalloa.